Profeetat eivät huomaa

Uusinationalismi20160711.JPG

Terho Pursiainen entinen punapappi, oppinut ja omapäinen, kirjoitti HS:ssä 12.7.2016 kirjallisiin lähteisiin viitaten tavallisuudesta hyvän  kolumnin, jonka hän lopetti yhteenvedonomaisesti:

Arvostelu nurkan takana ei enää riitä. Onhan tavalliselle ihmiselle avautunut mahdollisuus ärhennellä julkisesti. Sosiaalinen media on tehnyt jokaisesta oman elämänsä päätoimittajan.
Aiemmin oli tapana puhua porvarillisesta hegemoniasta eli ylivallasta. Porvaristo piti yllä yleistä hyväksyttävyyden komentoa hillityn charminsa avulla. Uustavallisuus, joka nyt pyrkii ylivaltaan, ei ole hillittyä – puhumattakaan siitä, että se olisi hurmaavaa.
Koko hiljainen enemmistö ei toki ole lähtenyt liikekannalle. Sehän vieroksuu perinteisesti liioittelua.
Tolkun ihmiset eivät kuitenkaan ole sivullisia, vaikka pitävät suunsa kiinni. Koska he ovat hiljaa, he antavat militantin tavallisuuden rähjätä nimissään. Hiljaisuus on äärimmäisyyksien kutupaikka.
Brexit on todellisten, tavallisten, kunnollisten ihmisten juhla.

Yritin ymmärtää, mutta pystyin vain näkemään yhdeltä kannalta Brexitin juhlana; demokratiassa yksikin ääni vaikuttaa. Muilta osin on vaikea löytää juhlan aineksia, ellei sellaiseksi riitä pitkän nokan tai keksisormen näyttäminen eliitille.

Mutta asian voi nähdä laajemminkin

Samana päivänä Tony Barber kirjoitti FT:ssä, kertoi mm:ssa, että mielipidemittausten perusteella Berxitiä kannattaneissa oli paljon kuolemantuomion kannattajia, niin että sellaista kunnollisten ihmisten juhlaa.

Barber kuvaa laajemmin nyky-nationalismin olemusta :

Nationalismi on tullut uusin kasvoin takaisin pelikentälle. Sen näkyvimmät ilmenemismuodot ovat ensinnäkin kansallisten  hallitusten halu puolustaa voimakkaasti kansallisia etuja Euroopan unionissa ja toiseksi merkittävimmin se näkyy oikeistolaispoliittisen populistisen nativismin nousuna.

Molemmat kehitykset kuvastavat syvällinen poliittisen ja sosiaalisen muutoksia. Vallalla on yleinen epäluottamus poliittisen eliitin osittain Brysseliin liittyen mutta pääasiassa kansallisella tasolla. Tarkemmin sanottuna eurooppalaisten äänestäjät eivät enää usko maltilliseen keskusta-vasemmiston taitoon tarjota 1900 –luvun sosialidemokraattisen tyyliin taloudellista turvallisuutta  ja antaa suojaa henkilökohtaiselle elämälle.

Kansallismielisyyden uusi muoto on siis Euroopassa radikaali oikeistolaispoliittinen populismi. Tämä on tehokkaampi voima kuin vasemmisto radikalismi, kuten Podemoksen tappio Espanjan viime kuun vaaleissa osoitti, sekä Kreikan Syriza johtama hallituksen epäsuosio. Britanniassa Jeremy Corby yhdessä marxilainen liittolaistensa kanssa on johtomassa työväenpuolueen umpikujaan.

Nyky-oikeisto ei ole antisemitistien (juutalaisvastainen) kuten Ranskassa olivat 1800-luvun lopussa tai natsit Saksassa maailman sotien välissä. Nyt uusoikeisto on islamin pelkoa ja pakolaisvastaisuutta. Se ei ole vain monikulttuurivihamielistä vaan se vastustaa liberaaleja arvoja yleisesti. Uusoikeisto antaa ymmärtää, ettei vanhoista puolueista ole asioiden ratkaisijaksi. He väittävät muiden olevan korruptoituneita ja vieraantuneita tavallisesta kansasta.

Niiden uusoikeistolaisten pääasiallinen heikkous on, että heillä on ei talouspolitiikkaan ratkaisua; he vain vastustavat euroa, vapaakauppaa ja syyttävät ulkomaalisten olevan loisia  hyvinvointivaltiossa. Radikaalin oikeiston uusi nationalismia ei ole uskottavaa ratkaisua nykyaikaiselle Euroopalle huolimatta sen lukuisista hankaluuksista. Euroopan toivo paremmasta tulevaisuudesta liittyy yhteistyöhön ja avoimuudesta muuta maailmaa kohtaan, lopetti Tony Barber oman juttunsa.

Onhan tässä paljon tuttua ja kotimaassa tunnettua.
Kuvaa vahvistaa hallituspuolue perusuomalaisten kansanedustajien halu ruveta kannattamaan kansanäänestystä eurosta ja EU:sta eroamiskeksi. Suomessa uusoikeiston itseriittoisuus ja usko yksinkertaisen kansan manipuloimiseen ärsyttää.
Arvo Salo lausui:

Osan kansaa voi pettää kaiken aikaa, kaikkea kasaa voi pettää osan aikaa, mutta kaikkea kansaa ei voi pettää kaiken aikaa.

Riittääkö osan kansan pettäminen vai onko tarkoitus vain osan aikaa eli vaaleissa pettää. Se lienee Timo Soinin pääkopan sisällä liikkuva suuri kysymys. Ja kun vielä joutuu ottamaan huomioon – omankin tulevaisuuden - ja sen, että Venäjä jakaa kansallismielisiä Suomessa. On siinä kovatkin luulot koetuksella.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!