Pienen koululaisen ja perinteen puolesta

Kuparivuorenkoulut20180417.jpg

”Tämän vuosituhannen alun syntyvyyden alenemistahdilla viimeinen lapsi syntyy Naantaliin noin vuonna 2045”

näillä sanoilla herätteli kuulijoita Naantalin tuntija Martti Sipponen ja jatkoi,

”että onneksi niin ei käy vaikka trendit sojottavat lattiaan”.

Mitä tilastot sitten kertovat:

Naantalissa vuodesta 2009 vuoteen 2017 väheni alle 25 vuotiaiden asukasluku -382, vastaavasti 25-64 vuotiaiden määrä -548 ja yli 65 vuotiaiden määrä kasvoi +1554 asukkaalla. Ikäihmiset pitivät nokan pinnalla. Koululaisten määrä väheneminen kymmenenä edellisenä vuotena oli -339 oppilasta. Jos kehitys jatkuu nykyisellä tahdilla olisi vuonna 2027 Naantalissa 260 oppilasta vähemmän palveluverkkosuunnitelmaan verrattuna; se tarkoittaisi toistakymmentä opetusryhmää. (Suurusluokasta saa käsityksen Merimaskussa 8 opetusryhmää)

  • Ensimmäinen syy suhtautua varauksellisesti palveluverkkosuunnitelman ratkaisuihin on yllä kuvattu ennustetietojen ristiriitaisuus.
  • Toinen syy on liiallinen usko keskityksen etuihin ja uusien oppimisympäristöjen ylivoimaisuuteen. Suuruuden ekonomia toimii tavarantuotannossa ja vaikkapa voimalaitoksissa, mutta ei lasten kasvatuksessa. Ja sitten vielä on hyvä muistaa, etteivät seinät opeta eivätkä sohvat pehmennä opin uppoamista.
  • Ja kolmas tekijä puoltaa lähietäisyydellä olevaa koulua, koska koulumatka on mukava eikä pikkukoululaisen tossu jätä hiilijalanjälkeä.
  • Ja sitten tuttu koulunumero 4: Perinne ja historia eivät ole rasitteita vaan ne kasvattava menneisyyden hallintaan, joka antaa tulevaisuudelle toivoa. Kuparivuorelta alkoi Naantalin  kansakoulusivistys.


  • Ja viidenneksi: Yhtä asiaa isäni Armas Rönnholm viisikymmenvuotisen kunnallisuran ajalta jaksoi katua. Se oli, että hän hyväksyi Kuparivuoren vanha koulutalon purkamisen vuonna 1963.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!