Mik­si ky­sy­mys tu­lo­ero­jen pie­nen­tä­mi­ses­tä on niin han­ka­la po­liit­ti­nen ky­sy­mys?

Hesarin taloussivuilla on http://www.hs.fi/paivanlehti/14102014/talous/Suurtutkimus+Ihmiset+arvioivat+johtajien+palkat+roimasti+alakanttiin/a1413174850841 referaatti mielenkiintoista tutkimustuloksista. Tässä alla on poimittu kirjoituksesta kohtia, jotka yllättävät asioita seuraavankin.

Lu­vut ero­si­vat maa­koh­tai­ses­ti toi­sis­taan. Yh­dys­val­lois­sa ih­mi­set ar­vioi­vat yri­tys­joh­don saa­van 30 ker­taa suu­rem­paa palk­kaa kuin ta­val­li­set työ­läi­set saa­vat, mut­ta hei­dän ideaa­lin­sa oli 6,7. Rans­kas­sa ih­mi­set ar­vioi­vat yri­tys­joh­ta­jil­le mak­set­ta­van 24 ker­taa ja Sak­sas­sa noin 17 ker­taa enem­män, mut­ta hei­dän­kin ideaa­lin­sa oli kuu­si. Bri­tan­nias­sa ih­mis­ten ar­vio yri­tys­joh­ta­jien pal­kois­ta oli 18,5, mut­ta ideaa­li oli vii­si.

Skan­di­na­vian mais­ta Ruot­sis­sa, Nor­jas­sa ja Tans­kas­sa ih­mi­set ar­vioi­vat yri­tys­joh­ta­jien palk­kioi­den ole­van noin kol­min- tai ne­lin­ker­tai­set, ja kus­sa­kin maas­sa ideaa­li oli lä­hel­lä kah­ta. Suo­mes­sa yri­tys­joh­ta­jien ar­vioi­tu palk­ka oli 8,8-ker­tai­nen, kun taas ideaa­li oli nel­jä.

Ame­rik­ka­lais­ten yri­tys­joh­ta­jien to­del­li­nen palk­ka ver­rat­tu­na ta­val­li­seen työ­läi­seen on 354-ker­tai­nen, eli hui­keas­ti kor­keam­pi kuin ame­rik­ka­lais­ten ar­vioi­ma 30. Sa­moin yri­tys­joh­ta­jien to­del­li­set pal­kat oli­vat Rans­kas­sa 104-ker­tai­set, Sak­sas­sa 147-ker­tai­set, Es­pan­jas­sa 127-ker­tai­set ja Sveit­sis­sä 148-ker­tai­set, ver­rat­tu­na ar­vioi­tui­hin 6–24 -ker­tai­siin palk­koi­hin.

Skan­di­na­vias­sa yri­tys­joh­ta­jien pal­kat oli­vat mal­til­li­sem­pia, mut­ta sil­ti pal­jon kor­keam­pia kuin mi­tä ih­mi­set ar­vioi­vat tai mi­kä oli hei­dän ideaa­lin­sa. Tans­kas­sa yri­tys­joh­ta­jien pal­kat oli­vat 48-ker­tai­sia, Nor­jas­sa 58-ker­tai­sia ja Ruot­sis­sa 89-ker­tai­sia ver­rat­tu­na ta­val­li­seen työ­läi­seen.

Tut­ki­muk­set viit­taa­vat sii­hen, et­tä ihan­teel­li­ses­sa maail­mas­sa ih­mi­set ovat val­mii­ta sie­tä­mään jon­kin­lai­sia tu­loe­ro­ja, mut­ta ei­vät ko­vin suu­ria. Kum­mas­sa­kin tut­ki­muk­ses­sa ih­mis­ten nä­ke­myk­set ihan­teel­li­sis­ta tu­lo- tai va­ral­li­suus­erois­ta oli­vat ta­sa-ar­voi­sem­pia kuin hei­dän ar­vion­sa, mit­kä puo­les­taan oli­vat ta­sa-ar­voi­sem­pia kuin to­del­li­set tu­lo- ja va­ral­li­suu­se­rot. Huo­mion­ar­vois­ta on se­kin, et­tä myös rik­kai­den ja kon­ser­va­tii­vien ideaa­li­maail­mas­sa va­ral­li­suus­erot oli­vat huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­mät kuin to­del­li­suu­des­sa.

Jos se­kä rik­kai­den et­tä köy­hien ihan­ne­yh­teis­kun­nas­sa tu­lo- ja va­ral­li­suus­erot ovat pie­nem­mät kuin ne to­del­li­suu­des­sa ovat, mik­si ky­sy­mys tu­lo­ero­jen pie­nen­tä­mi­ses­tä on niin han­ka­la po­liit­ti­nen ky­sy­mys?

Yk­si syy voi ol­la ih­mis­ten tie­tä­mät­tö­myys to­del­li­sis­ta tu­loe­rois­ta. Jos ih­mi­sil­lä on epä­rea­lis­ti­nen kä­si­tys tu­loe­rois­ta, he ei­vät osaa vaa­tia muu­tos­ta ei­vät­kä ää­nes­tä par­la­ment­tei­hin ih­mi­siä, jot­ka voi­si­vat muu­tos­ta ajaa.

Viimeinen lainattu kappale on haaste tasa-arvopuolue sosialidemokraateille ja koko vasemmistolle. Alkuaikojen teoriasosialistit jaksoivat hokea tiedon merkityksestä. Innostuneet joukotkin lauloivat Marseljeesin tahdissa

Ja pahin vihollinen meillä
on kansan tietämättömyys.
Se este edistyksen teillä,
:,: kuin auringolle synkkä syys, :,:
sen hengen miekka voi vain voittaa.
Ken meitä vastaan olla vois,
kun ompi pahin este pois,
niin maailman vapauskin koittaa.


  • (Säkeistö on Aatteen puolesta [Saarto. Sävel: Marseljeesi.] laulusta, joka julkaistu Työväen Lauluja, kirjasessa, jonka on painettu Sosialistin Kirjapaino-Osuuskunta i.l., Turku 1912)

Ajankuvana muistettakoon, että Sosialistin Kirjapaino muutti nimensä sodan jälkeen Lounais-Suomen Kirjapainoksi ja se pantiin konkurssiin 1993 Työväenlehtien Tuen toimesta ja paikallisen valtalehden aplodien säestyksellä.

Kehitys ei ole kulkenut toivottuun suuntaan oikean tiedon leviämisen kannalta. Koulutus on laajentunut, kansanvaltaistunut ja tehostunut. Tiedon tulva on valtavaa, niin valtavaa, että sieltä ei sattumalta satu tavallisen tallaajan tajuntaan sellaista asiaa, joka on epäedullista talouseliitin ja politiikan valtavirran kannalta. Ihmisten mielet täytetään viihteellä ja jokapäiväisellä aherruksella.
Tämänkin tutkimuksen ansiokas referaatti on taloussivuilla – siis niillä joiden yli lehden selaaja mene juurikaan asiaan huomiota kiinnittämättä. Ja mikä pahinta; tällainen tieto luokitellaan polittiseksi ja siitähän ei sovi puhua kouluissa eikä paljon missään muuallakaan.

Keinot tällaisen kehityksen kääntämiseksi on keksitty ja käytettykin. Se oli ja olisi verotus. Progressiivista verotusta siedettiin pitkään ja taisipa jenkeissäkin olla niin, että korkeat verot olivat jotenkin hienoa.
Mutta uusliberalistisen talouspolitiikan opit ja finanssimarkkinoiden valta sokaisivat meidät. Uskoimme veronalennusten dynamiikkaan ja tulimme vakuuttuneeksi pääomien karkaamisen kauhuista ja hyväksyimme kehityksen, jonka hedelmät eivät todellakaan ole taloudellisestikaan hyviä eivätkä vastaa lainkaan kansalaisten oikeuden tajua.

Tämä kissa on nostettava ja pidettävä pöydällä tänään, huomenna ja ensi vuonna. Asiasta on puhuttava selkokielellä kertomalla, että askel oikeaan suuntaan on kunnallinen pääomavero

mr



TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!