Mauno Koivisto 90 vuotta.

  • Minä halusin kuitenkin Mälsälässä osallistua  myös talon töihin. Puu putosi minun polveni päälle sillä tavalla, että vasen jalka tuli vallan hervottomaksi. Seuraavana päivänä tultiin sitten kotiin takaisin sillä tavalla, että isää työnsi kumpaakin kelkkaa  yhtä aikaa: kelkat olivat ns. tandemissa . Matka kulki Naantalin aukon yli Naantaliin ja sieltä Raision kautta Turkuun. Uskon, että isä oli väsynyt , kun kotiin päästiin.
  • Ilmeisesti juuri tällä matkalta muista, että menin Mälsälässä vähän norkoilemaan keittiöön, missä naisväki paistoi räiskäleitä. Naiset sanoivat , että jos poika laulat , saat yhden. Minä aloin laulaa: ”Kun meret aallot pauhaaja tuuli vaikeroi…”. Silloin äidin eno tuli sisälle keittiöön ja sanoi: ”Voi poika, kun laulat syntisiä lauluja. Lainaus on Mauno Koiviston kirjasta: Koulussa ja sodassa.

Mauno Koiviston juuret ovat siten myös Naantalin suunnalla. Mälsälän nykyinen isäntä Samuli Santalahti, joka johtaa Keskustan valtuustoryhmää Naantalissa, on olemukseltaan koivistomaisen hoikkaa, jäntevä ja urheilullinen melkoinen lentopallon pelaajakin. Mälsälä on siis äidin suvun taloja, kun taas hänen isänsä oli tullut 1903 Merimaskuun tai ”niin kuin sanonta kuului merimaihin rengiksi”. Ennen merille lähtöä 1907-1912 hän asui Naantalissa. Luultavasti Röystin talossa tai jossakin siinä, niin Mauno Koivisto itse arveli, kun sitä kysyin.

Naantalin Työväentalo oli tullut tutuksi sodan jälkeisen ajan suosittuna tanssipaikkana ja pääministerinä hän vieraili yhdistyksen vieraana. Presidenttinä ollessaan hän tutustui pyöräillen Tellervonsa kanssa hyvinkin perusteellisesti, niin, että aina välillä saimme vastailla hänen kysymyksiinsä yksityiskohdista, joita emme itse edes havainneet.
Kiitollisia olemme täällä siitä, että viimeisenä presidenttikesänään vuonna 1993 hän  järjesti Ruotsin kuningasparin vierailun Naantaliin kaupungin 550-vuotisjuhlien kunniaksi. Kultarannan linna ulkovalaistus oli hänen lahjansa laman keskellä juhlivalle Naantalille.

Katamaraani purjehtijan tunnistimme kirjavista purjeista ja kovasta vauhdista. Purjehduskokemus oli hänen mielestään toiseksi jännittävin sitten polkupyörällä ajamisen oppimisen jälkeen. ”Eikö mitään muuta siihen väliin sattunut”, kysäisi Tellervo.

Mauno, Maukka tai Manu on monen suomalaisen isänmaanystävän sankari. Jahkaileva kaukopartiomies, iltaoppikoulun kautta tohtoriksi on tarina sinänsä. presidentti Urho Kekkosen haastaminen ja presidentti kisan voittaminen oli sosialidemokraattien unelman täyttymys. Parlamentarismin syventäminen ja Suomen selviäminen Neuvostoliiton romahduksesta olivat tietoa ja taitoa sekä oikeaa ajoitusta vaativia toimia. Siinä on Mauno Koiviston suurin elämäntyö.

1990-luvun laman hoito ei onnistunut Suomessa. Koivistolla oli vahvan markan miehenä tähän osasyyllisyys henkisellä tasolla, sillä mitään presidentin virkaan liittyvää asemaa hänellä ei ollut sen paremmin valuuttakurssipolitiikkaan kuin valtion talouteenkaan liittyen. Oma arvioni on, että Manu oli maailman myllerryksestä johtuen keskittänyt voimansa suurvaltasuhteisiin, ulko- ja sotilaspolitiikkaan ja erityisesti Venäjään niin totaalisesti, että hän ei enää ollut entisen ammattinsa eli Suomen Pankin asioissa itsellinen asiantuntija. Ahon kokematon hallitus luotti hänen arviokykyynsä ja sai esittämilleen linjauksille ymmärrystä. Syntyi keskinäinen luottamus, jossa osapuolet nojasivat toisiinsa huomaamatta, ettei kumpikaan seissyt omilla jaloillaan.

Paikallinen rouvashenkilö piikitteli illallispöydässä minua kysymällä olinko lukenut kaikki toista metriä korkean Euroopan talousaluetta koskevan sopimusaineiston paperit. Koivisto lohkaisi: ”Kaiken mahdollisen lukeminen ei ole pelkästään hyödytöntä, se on myös vahingollista.”

Mauno Koiviston vahvuus on ollut henkilökohtainen korkea kansalaiskunto yhdistettynä monipuoliseen viisauteen. ”Kun Mauno Koivistoa kuuntelee, tuntuu kuin hän ajattelisi ääneen”, kirjoitti Martti Kurjensaari.

Mauno Koivisto on presidenteistämme pitkäikäisin. Itsekin korkeaa ikää hämmästellyt presidentti on fyysisten vaikeuksien keskellä säilyttänyt ajatuksensa kirkkauden.
Viime talven HS:n teemalehden haastattelussa hän sanoi:

  • "Y­leen­sä elä­mäs­sä on vii­sas­ta luot­taa sii­hen, et­tä kaik­ki me­nee hy­vin. Yleen­sä se kan­nat­taa sii­nä­kin ta­pauk­ses­sa, et­tei it­se sii­hen us­koi­si. Sil­lä usein on käy­nyt kään­tei­ses­ti niin, et­tä uh­ka­ku­vat al­ka­vat to­teu­tua juu­ri sen ta­kia, et­tä nii­hin va­rau­du­taan" .
                                                                                                                                                25.11.2013 MR

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!