Maailma saranavaiheessa ja Suomi ihmettelee

LC3A4nsimenettC3A4nytmaailmanstephens20161013.JPG

Ajankohtaisella palstalla puhuttiin merivedenkorkeuden välityksellä ilmiöistä. Uhkista huolimatta ympäristössämme on myös vakautta, kuten vuodenaikojen piristävä vaihtelu.

Sen sijaan maailamssa taitaa olla kaoottisuutta enemmän kuin ilmakehässä.

Politiikka  voiman käyttö yhteistoiminnan vastakohtana valtaa alaa. Haukat ovat ajamassa kyyhyt lakkoihinsa. Turvallinen maailman järjestys on edistyksen edellytys. Se on vaarassa kirjoitta Philip Stephens.
 

Maailma on sarana-vaiheessa. Kylmän sodan jälkeisen maailman kiistämätön johtoasema oli Yhdysvaltain johtaman maailmanlaajuisten instituutioiden ja monenvälisiä sääntöjä ja normien asetelma , on rapautunut. Voimaan perustuva valtaa on haastanut oikeusvaltion nationalismia kansainvälisyyden.

Jotkut toivovat, että fakta talouden keskinäisestä riippuvuudesta ratkaise - pelastaa päivän — konflikti heittäisi ulos vain häviäjät . Mutta dynamiikka voi toimia toiseen suuntaan. Ei ole sattumaa, että kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuosikertomuksen mainitsee suurimman uhan maailmantalouteen aiheutuu poliittisesta riskistä. Liberaali talousjärjestelmän tulevaisuus riippuu ennen kaikkea maailmanlaajuista turvallisuusjärjestyksestä.

Pienestä toivon pilkahduksesta kirjoittaa Martin Wolf  otsikolla:

Theresa May  on aktiivisesti tekemässä ratkaisevaa muutosta menneeseen verrattunaNykyinen pääministeri on mennyt paljon pidemmälle hänen Thatcherin  hylkäämisessä edeltäjänsä pidemmälle.

Matin Wolf lainaa Mayn konservatiivien puoluekokouspuhetta:

Kun yksi meistä horjuu, alkeellisin ihmisen vaisto on laittaa syrjään oman itsensä ja ojentaa kätensä ja auttaa heitä eteenpäin. Siksi oman uskoni keskiössä on, että muutakin elämää on oltava, kuin yksilöllisyyden ja oman edun tavoittelu. Muodostamme perheiden, yhteisöjen, kaupunkeja, maakuntia ja kansakuntia. Meillä on vastuu toisistamme. Ja uskon vakaasti, että hallituksen on myös otettava vastuu. ”

Hän vertaa Margaretha Thatcherin julistusta Cameronin ja Mayn lausumiin seuraavasti:

Thatcher:”Uskon, että olemme käyneet läpi ajan, jossa liian monet ihmiset ovat antaneet ymmärtää, että jos heillä on ongelma, se on hallituksen tehtävä auttaa selviytymään siitä... He haluavat heittää heidän ongelmansa yhteiskunnan ratakaistavaksi. Ja te tiedätte, ei ole sellaista asiaa kuin yhteiskunta. On vain yksittäisiä miehiä ja naisia ja perheitä." May on mennyt paljon pidemmälle Thatcher hylkäämisessä, kuin edeltäjällään David Cameron, joka tyytyi toteamaan: "Olemassa on sellainenkin kuin yhteiskunta, mutta yhteiskunta ei vain ole sama asia kuin valtio." Itse asiassa May seuraa Elizabeth Warrenia, demokraattisenaattoria, joka väitti vuonna 2011: "Kukaan tässä maassa ei ole rikastunut vain omillaan." Mayn versio on: "Ei yksikään yksittäinen pohatta ja eikä yksikään business, vaikka oli kuinka rikas, ole onnistunut yksin."

Selvääkin selvempiä irtiottoja.  Onko tämä vain poliittista taktiikasta vai onko kyse tulevasta toimintalinjasta, selviää myöhemmin, arvioi Wolf. Mutta se on jo varmaa, että näillä eväillä ajetaan entistä enemmän vasemmalle  labourin  vasemman laidan Jeremy Corbun. Hänen  mahdollisuudet vaalivoittoon ovat olemattomat. 

Mutta osataan Suomessakin. ÅA:n proffa, sanavalmis puhekone Alf Rehn,

Hän kirjoittaa HS:ssa 15.10.2016:

Kirjoitan tässä tällä erää viimeisen kolumnini tälle lehdelle ja mietin viimeisiä sanoja. En elämäni viimeisiä, vaan yleensä: miksi viimeinen sana sanotaan niin usein talouden kielellä?
Koska onhan se näin. Jos haluamme lyödä vihoviimeisen niitin vastapuolen argumentointiin, tuomme tänä päivänä miltei aina talouden sanan, sellaisen, joka iskee kuin leka.

Sanomme, ettei meillä ole varaa. Toteamme, että emme voi elää velaksi. Kyseenalaistamme, josko se, mikä tahansa onkin, luo talouskasvua. Ja avot, viimeinen sana on sanottu.

Niin, voihan vastapuoli vikistä jotain inhimillisyydestä, oikeudesta tai sivistyksestä, mutta kaikki tietävät silti, että se on vain vaikerointia. Talous on puhunut.

Siitä ei ole kauan, kun talouden viimeinen sana oli orjuuden tarpeellisuus, kultakannan ehdottomuus tai se, etteivät naiset siihen kuuluneet. Unohdamme usein tämän ja kuvittelemme, että olemme tänään fiksumpia

Mutta talous on viekas epeli. Se elää ja kehittyy yllättävillä tavoilla ja heittää aina kysymysmerkin viimeisen sanamme perään. Koska taloudella ei ole viimeistä sanaa.

Ennemmin se on nöyryyttä vaativa keskustelu, sellainen, johon mahtuu monta sanaa. Jopa sellaiset kuin inhimillisyys ja sivistys. Ugh, olen puhunut viimeisen sanani.


Jos eivät erilaisista muutoksista kirjoittavat herätä tai jos ei edes Syyrian sota kosketa, niin USA:n presidentin vaalit sen tekevät. Se on niin näkyyvää ja siihen on tavallan helppoa ottaa kantaa - useimpien kanssa voi yhteen ääneen voivotella.


Voimme nyt luetteloidaan tekijät, jotka ovat luoneet tämä sairaan tilan — talouslama, eriarvoisuus, laittoman maahanmuutto ja sosiaalisen median nousu – Ja nyt tämä surkeus uhkaa demokratian maailman arvovaltaa

Jos Hillary  Clinton pääsee Valkoiseen  taloon,  on se helpotus lännelle  ja pettymys Moskovalle ja ehkä Pekingillekin. Mutta se on hyvin vaikea poistaa muistista tähän kampanjaan. Se on esittänyt muulle maailmalle kuvan levottomasta, jakaantuneesta ja harhaan johdetusta USA:sta Tämän seurauksena se on aikaansaanut jo vakavan iskun koko läntisen maailman voimalle ja arvovallalle. Gideon Rachman FT 10.10.2016

Me  voivottelemme ja  olemme huolestuneita, mitä maailman mahdille tapahtuu. Vladimir Putininkin puuhat panevat otsamme rypylle. Mutta mitä teemme Suomessa: Äänestysprosentit laskevat ja temppupolitiikka kukoistaa: Siitä on hyvänä esimerkkinä SOS hallitus ja sosialidemokrattien siäsäinen eläkepopulismi.

 

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!