Luin vihdoin SAULI NIINISTÖ: MÄNTYNIEMEN HERRA.

NiinistC3B6nkirja20181001.jpg

Kirjaa täällä syrjässä lukiessa  tulee ajatelleeksi ensinnäkin kahta luonnollista asiaa kirjoittajia ja kohdetta. Kohteen tunnen paremmin kuin kirjoittajat, joten joudun arvioimaan kirjoittajia ensi sijassa kirjan sisällön perustella. Asioista perillä olevia journalisteja, joilla on kunnianhimoa ja ilmeisesti myös innostusta aiheeseen sekä kohteen että oman karriäärin  kannalta.
Ja paljon he ovat saaneet aineistoa kasaan luettavaan muotoon. Sellaista on jota en ole tiennyt ja sellaistakin, jota epäilen. kiireelläkin on osuutensa. Nimittäin julkisen tiedon ja haastateltavien lausuntojen perusteella on syntynyt kuva, jonka luulen olevan kertojien tahdon mukainen: Ymmärtäväinen mutta ei kuitenkaan särmätön.

Demaripresidentti ja presidentin mies, on yhden luvun otsikko.

Suomen Kuvalehden ”presidentin mies Petteri Orpo lausuu asemansa huomioon ottaen vaatimattoman fiksusti arvioita Sali Niinistöstä porvaripresidenttinä

Sosialidemokraatit kilpailevat Sauli Niinistön suosioista: Heinäluoma sai puhelun, Rinne puhuin kahden kesken, Tuomioja oli saunassa ja Urpilainen oli Niinistön presidentin vaaliavauksessa.

Rohkeutta ei kuitenkaan ollut kenelläkään esittää puoluekokouksessa asettumista Niinistön taakse. Ja selityksenä, "kun kenttä ei sitä siedä".
Tuula Haatainen
hoiti puolueen ehdokkaan  homman kunniakkaasti ja Eero Heinäluomakin haukkui vain kampanjan.
Suhteita pitää hoitaa ja kunnioittavasti on suhtauduttava tasavallan presidenttiin, mutta jotain merkillistä oli siinä, että edistyksen merkki Tuomiojan Erkki pyyteli anteeksi Niinistöstä lausumiaan julkistaessaan päiväkirjaansa. Onneksi iän myötä adrenaliinin eritys vähenee. Ja jätänkin vielä lausumatta arvioni, missä katalysaatori on. 

Kirjassa on, mitä julkisuudessakin on eniten käsitelty, Niinistöstä tehty uutta Kekkosta, joka sekaantuu työmarkkinoihin ja järjestelee idän suunnan kauppapolitiikkaan.

Suhtaudun Fennovoimaan epäillen ja Fortumiin entiseen työnantajaani jonkinmoisella lukkarin rakkaudella.
Kauhistuin, kun Fortum lähti Uralin taakse, mutta ymmärsin, että siihen sisältyy mahdollisuus Karjalan vesivoimasta ja että sellainen vinkki on annettu krkealta taholta. Arvelen, että edelleenkin osallistuminen Fennovoimaan on mahdollisuuksien ja riskin tasapainotusta. Tietenkin yhtiö itsekin osaa arvioida asetelman eikä siihen tarvita presidentin pakotusta. Totalitäärisemmän kumppanin kanssa pelatessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jos tässä on jotain tapahtunut, on kyseessä ollut välttämättömyydestä hyve periaate. On tiedossa, että Putin kortti on ollut tässä pelissä mukana alusta alkaen ja kun tiedetään, että ainoa, joka Putin kortista todella tietää on Niinistö. Siinä se on yksinkertaisuudessaan.
Johtopäätös on, että Niinistö on auttanut Fortumia, jonka panos vakuutuksena on vähäinen ja ehkäpä se voi tehdä Fennovoimastakin vähän viisaamman, kunhan Fortum pärjää omien uusien suurempien kansainvälisten sijoitusten kanssa.

Niinistö Kekkosena on tietenkin tunteita herättävä.
Isänmaallisia miehiä kumpikin, mutta vaan eri tavalla.  Sauli Niinistölle vaikuttamien oli tärkeämpää kuin vaikutelman synnyttäminen.
Sisäpolitiikan ja ulkopolitiikan rajan vetäminen on kannunvalajien viisastelua.  Jos perustuslaki antaa presidentille ulkopolitiikan johtamisen, niin se ei kiellä sisäpolitiikasta puhumasta. Se on sitten muiden valtioelinten heikkoutta, jos ne eivät kykene itselliseen päätöksentekoon toimivaltuuksiensa puitteissa.
Meillä on ollut vallalla työmarkkinoilla kolmikanta-ajattelu, jossa valtio on ollut osapuolena lainasäädännön useimmiten vero- ja sosiaalipoliittisilla instrumenteilla. Perustuslaissa ei tästä ole säädöksiä - ei puolesta eikä vastaan, vaan kysymys onkin siitä, että perustuslakia rikkomatta voivat kaikki valtioelimet tehdä muutakin sen mukaan, mitä viisaana pidetään.

EU-asioiden keskittäminen pääministerille sopii kuvaan
Tai sanotaan oli sopivaa silloin, kun siitä päätettiin. EU:n ulkopolitiinen ulottuvuus oli vaatimattomampaa eikä akuutteja tarpeita toimia nähty olevan. Sen lisäksi tiukan linjan valinnan selittäjänä oli maailman parantaja Tarja Halosen syrjään työntämisen halu.
Nyt nähdään, kun EU:n ulkopolitiikka onkin kovien kysymysten hoitoa, että presidenttiä tarvittaisiin. Ja nyt se käy välillisesti, kun kokematon Juha Sipilä ymmärtää ottaa ohjeet presidentiltä.
Toista oli Kokoomuksen kukkopoikien aikoina. Silloin murheen kantaminen yhdisti presidenttiä ja ulkoministeriä.

Kirjassa Niinistöä vertaillaan entisiin presidentteihin.

Vastoin kirja-analyysiä mielestäni  Sauli Niinistö muistuttaa monissa kohdissa Mauno Koivistoa. Lyhyesti  yrittämättä laajasti argumentoida  perustelen kantaani:

Asioihin perehtyminen, omaperäinen ja pohdittu ajattelu sekä itsenäinen toiminta välittäen kansalaisten mielenaloja, kuuluu molempien tyyliin. Henkilökohtainen oman arvon tunto ilman ylpeyttä ja kohtuus sekä tolkku voisi olla kotoisin vaikka Raamatusta.
Sananlasku 30: 8. Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää.

mr

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!