Laila

RumputtajaLindwall.jpg

Siunaus ja muistotilaisuudet ovat tärkeitä. Niissä joutuu ja saa hiljentyä. Ajatukset ja mietteet siirtyvät perimmäisiin kysymyksiin elämästä sinänsä, mutta sen ohella viimeiselle matkalle saatettu ystävä palaa elämään muistoissa.

Kun veisataan kiitollisuutta päivänpaisteesta, niin silloin mieleeni tule filminpätkä Naantalin Katinhännän Lailasta, joka kylpytakissaan on menossa Lappalaisiin uimaan tätini Hakan kanssa. Hetken päästä olen Rymättylän Nimettömässä Naantalin Tovereiden leirillä ja näen luottamusta herättävä iloiseen leirin ohjaan Lailan.

Laila Huuhtanen, Vikalan Maijan tytär(kuva alla), on ollut elävä osa arkipäivää ja juhlaa  Katinhännän Torikadun nurkilla syntyneille. Haikeudella komeaa Lailaa muistellessa päällimmäiseksi nousee  hauskuus, elämän ilo.
Myöhemminkin aina  Lailan tavatessa oli päivä pelastettu. Rohkenen kutsua Wikalan Lailaa monimerkityksellisesti suureksi naantalilaiseksi naiseksi.

 Lailan 82 vuoden iän saavuttaneen paljasjalkaisen Niuskan tytön myötä mennään myös Naantalin historiaan. Maijan äiti oli os. Lindvall. Suku tunnetaan Naantalin historian kirjassa rumputtajan kuvasta ja kaupungin tärkeästä sepän pojasta kaupunginpalvelijana.
Niuskan pihalla oli  sepän paja, jossa viimeeksi toimi Koskelaisen peltisepänliike.  Lailan äidillä oli ”pesula”, pyykkipalju ja silitysrauta.
Vikalan täti hoiteli kesävieraiden, Kaivohuoneen henkilökunnan ja naantalilaisten vaativimmat valkopesut ja tärkkäykset. Se oli taitoa ja tarkkuutta vaativaa raskasta työtä, joka teki Lailastakin monipuolisesti vahvan. Naantalilaisen jokapäiväisen työn tuottama leipä ei ollut leveä.

Me elämme tietoyhteiskunnaksi kutsuttua aikaa. Naantalin historiassa kehitykseen liittyy trumputtaminen, josta kesäiltaisin saamme ennen vesperiä välähdyksen rannassa. Sähköinen viestin siirto muutti olosuhteita ja Naantaliinkin tuli puhelinlaitos. Laila palveli tuossa tiedonvälityksen hektisessä keskuksessa 42 vuotta. Imatran Voiman laitokselle töihin tuli hänen puolisonsa Kalevi Huuhtanen, joka rakensi vuonna 1961 Niuskan maahan painumassa olleen talon (kuva yllä) tilalle uuden rapatun tiilitalon.
Uudisrakentamisen piti alkaa kaivon teolla, vesijohtoa ei Naantalissa tuolloin ollut. Kaivomestarina oli tunnettu monitoimimies Asser Suikkanen, joka oli tunnetusti äkäinen liikkeissään. Niin kävi, että kiireessä tuli tehtyä kaivo (näkyy yläkuvassa), jonka pohjaa ei pinnalta nähnyt. Kalevi totesi  tuolloin, että tarkoitus oli aloitta uuden tekeminen, mutta Asseri ottikin mallin vanhasta  vinolinjaisesta talosta.
Kalevi kuoli kuten appensakin nykyisin parannettavissa oleviin sairauksiin ennen aikaisesti.
Tämä on Naantalin historiaa - ajankuvaa arjessa.
Ilahduttavaa on nähdä, että maineikkaan naantalilaisen suvun jatkajien kolmen pojan perhekunnat asuvat Naantalissa.

Palaan lopuksi muistoihin. Tapana oli, että joulun aikana käytiin naapurin kuusta katsomassa ja kaffella. Niuskan talon kamari oli matala, nostalgisen jouluinen ja sillä oli Lailan Tervon kirjakaupan apulaisena hankkima neljän kuusen kynttilän pyörittämä enkelikello, jonka hento kilinä soi korvissa Lailan ja hänen sukunsa muistoksi.

Ps. Laila Huuhtasen muistolle.

Muistin Lailan siunaustilaisuudeksi väärän perjantain, joten toivon voivani tälläpalstalla tavoittaa hänenläheisensä ja esittää heille osanottoni suruun.Lailaan tutustuinjo1960 luvulla, lähemmin vasta Kirkkomaa­ kirjanvalmisteluvaiheessa. Olenkiitollinen puhelinkeskusteluistamme, myös lämminhenkisestä tapaamisesta hänen luonaan.Laila avasi muistojensa arkun, jonne oli tallentunut muistoja ja tarinoita paitsi hänen omasta suvustaan myösmonista muista edesmenneistä naantalilaisista.Valovoimainen Laila säilyy muistoissani. kukka hänen viimeiselle leposijalleen tulee aikanaan.

Leena Mattila



TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!