Illiberalismi

Illliberaali (= ei liberaali syn. ahdasmielinen) politiikka luo muotoaan Keski-Euroopassa.Siihen liittyy halveksuntaapoliittistaa moniarvoisuutta, oikeusvaltiota ja kansalaisvapauksia kohtaan.Se viihtyymaahanmuuttajavastaisten tunteiden ja islamin vastaisuuden ilmapiirissä. Mutta sen vetovoima on laajempaa ja sen sosiaaliset  juuret ovat syvemmällä.EU:n tulevaisuuden kysymyksistä tällä hetkellä polttavin on, onko Euroopan johtajilla kollektiivista yhtenäisyyttä ja vahvuutta pysäyttää illiberalismin marssi.

Kansallismielinen uusi järjestys syntyi Unkarissa, kun Viktor Orban, pääministeri ja hänen konservatiivinen kansallismielinen Fidesz-puolue sain 2010 vaalivoiton . Toinen samanlainen menestys nähtiin viime vuoden lokakuussa, kun Puolassa Jaroslaw Kaczynskin luoma Laki ja Oikeus Puolue (PiS) ( Fideszaa vastaava) nousi vaaleissa valtaan. Molemmat puolueet pyrkivät heikentämään riippumattoman oikeuslaitoksen, tiedotusvälineiden ja muiden vapaan yhteiskunnan tukipilareiden asemaa. Tony Barber FT 14.5.2016

Illiberalism on myös saanut jalansijaa Slovakiassa, mutta todennäköisin dominoefekti ollaan näkemässä Itävallassa. Vapaus Puolueen edustaja Norbert Hofer sai suurimman äänimäärän 35 % presidenttivaalin ensimmäisellä kierroksella ja löi valtaa pitävien suuren koalition sosialidemokraattien ja kansanpuolueen edustajat kirkkaasti. Vastaehdokas tulee olemaan vihreiden sitoutumaton ehdokas Alexander Van der Bellen.

Tällaista voittokulkua ei ole nähty sitten 1930-luvun. Tämä on siis yksi polttavimmista EU:n pään vaivoista.
Eikö ole oikein, että demokratiassa kansa päättää ja sillä siisti?
Kysymys on siitä, että demokratiassa on muitakin oikeuksia kuin enemmistön valta: Ihmisoikeudet ja vapaudet. Ja tietenkin meillä on muistoissa totalitääristen kansallissosialistien ja kommunistien muodollisen demokratian keinoin saavutetuista voitoista, joita valtaan pääsyn jälkeen ei enää uudelleen testattu.

Nyt ovat kyseessä kuitenkin maat, joissa ei ole mahdollisuutta ryhtyä tuollaisiin natsismin ja kommunismin lopullisiin ratkaisuihin ja siksi vakava ilmiö ei kuitenkaan voi olla niissä maissa käänteentekevä; uudet vaalit tulevat aikoinaan ja niissä vallassaolijan suosio testataan. Vallassa oleminen ei ole helppoa vallassaolijoiden vastustajina sinne nousseille. Pientä esimakua on Suomessa havaittavissa.

Mutta kun puhutaan dominovaikutuksesta, niin tietenkin pelätään sitä mitä Ranskassa, Saksassa tai Britanniassa tapahtuu. Näissä maissa voi yhden hairahduksen sietää, mutta jos kansallismielisyys tulee sen seurauksena vallitsevaksi ajatusmalliksi, voi sillä olla hankalia seurauksia.
Eli jos Eurooppa ei pysty sopimaan ja hoitamaan asioita yhdessä on siitä seurauksena suuria vaikeuksia joissakin osissa maanosaa ja siitä taas voi olla seurauksena sellaisia tilanteita, joissa rauha jossakin maassa sen sisällä tai sen naapurien kanssa voi järkkyä.

Nyt sitten pitäisi hiljaista järjen ääntä kuunnella ja se taas edellyttää, että hiljaisen järjen ääni puhuu ääneen. Nyt puolueiden on kirkastettava linjojaan ja tarjottava varmaankin riittäviä vaihtoehtoja.
Suomessakin tarvitaan varmaankin radikaalimpaa oikeistoa ja vasemmistoa. Se, että Kokoomus on keskustalainen ja vasemmistoliitto vihreä on aiheuttanut ja voi aiheuttaa sen, että niin äärioikealta kuin vasemmalta on populistien suhteellisen helppo hankkia kannattajia.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!