Ilkka Kantola:Ei koskaan enää, velvoittaa meitä kaikkia tekemään työtä sen eteen, ettei mikään ryhmä putoa yhteiskunnan ulkopuolelle,

lIlkkaKantola2016.jpg

Vuoden 1918 muistovuosi on kääntymässä jälkipuolelleen. Sisällissotaa edeltävien, sen aikaisten ja sen jälkeisten tapahtumien äärelle on vuoden aikana eri muodoissa pysähdytty muistelemaan. Viime vuosikymmenien aikana julkaistut tutkimukset ovat tuoneet uutta tietoa tuon katastrofin eri vaiheista ja yksityiskohdista. Uusimpana esimerkkinä tiedon lisääntymisestä on uutinen Seinäjoella sijainneesta vankileiristä.

Sadan vuoden välimatka itse tapahtumiin on helpottanut niiden tutkimista ja tapahtuneen arviointia. Aseelliseksi kapinaksi, terrorismiksi ja murhiksi, mielivaltaisiksi teloituksiksi ja järkyttäviksi vankileirioloiksi särkynyt itsenäinen Suomi kätki sisäänsä valtavan määrin vihaa ja katkeruutta, surua ja murhetta, jota ei ensimmäisinä vuosikymmeninä kyetty mitenkään käsittelemään. Valkoisen puolen kertomus tuosta sodasta sai vapaussodan nimen, koska tuo nimi tuntui kunniallisemmalta kuin kansalaissota tai veljessota, josta tosiasiassa oli kyse.

Vasta myöhemmin, viime sotien jälkeen avautui kulttuurin keinoin mahdollisuus ajatella ja tulkita tapahtunutta väkivaltana, jossa veli kävi veljeään vastaan asein. Paradoksaalisella tavalla tapahtuneen inhimillistäminen paljasti, kuinka valtavan mittakaavan yksilöiden epäinhimillisyys saikaan sodassa.

Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla onnistui hyvällä tavalla murtamaan vapaussotakertomuksen monopolin sisällissodan tulkinnassa.

Tätä tulin pohtineeksi, kun sain kutsun osallistua juhlapuhujana Sastamalan Vammalassa viime sunnuntaina pidettyyn juhlaan ja muistotilaisuuteen. (puheeni löytyy facebookista) Paikkakunnalla oli runsas vuosi sitten syntynyt päättäväinen aloite muistokivestä, johon kiinnitettäisiin kaikkien tiedossa olevien punaisten puolella kaatuneitten ja sisällissodan uhrien nimet, niiden jotka olivat paikkakuntalaisia. Työ oli valtava kun nimiä kertyi yli viisisataa. Tyhjästä käynnistetty hanke muistokiven ja nimilaattojen teettämiseksi vaati valtavaa sitkeyttä. Julkisten tuen ja yksityisten lahjoittajien, muun muassa monien yritysten rahalahjoituksin hanke eteni.

Seurakunnan puolella kyettiin tekemään päätös siitä, että muistokivi voitiin sijoittaa Tyrvään kirkon viereiselle hautausmaalle. Kiven paljastustilaisuudessa muistutettiin siitä, että punaiset uhrit olivat kristittyjä kirkon jäseniä. Kirkossa pidetyssä tilaisuudessa heidät vihdoin myös siunattiin haudan lepoon piispa Kallialan toimesta. Paikalla olleet omaiset laskivat kukat muistomerkille.

Puheessani sanoin, että muistomerkki on osoitus siitä, että uskomme ihmisarvon kuuluvan siihen nimensä saaneille. Muistomerkki kunnioittaa omaisten surua ja antaa heille mahdollisuuden tätä surua työstää. Kuolemassa kaikki ovat lopulta saman arvoisia riippumatta siitä millaiseksi elämä on muodostunut. Siksi jokainen ansaitsee tulla muistetuksi kuolemansa jälkeen.

Vammalan lukiolla pidetyssä juhlassa oli monipuolinen ohjelma. Kuultiin koskettava omaisen puheenvuoro, johon sisältyi hänen isoisänsä kohtaloa valaiseva kertomus. Kuultiin kuolemaan tuomitun punaisen vankileiriltä vaimolleen lähettämä kirje. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi se miten syvää katkeruutta nuo olosuhteet aikanaan loivat. Monissa lauluissa syvä katkeruus ja kostonhalu heijastuivat pitkään vaikka Suomi samaan aikaan alkoi rakentua poliittiset rajat ylittävän yhteistyön voimin.

Juhlassa, jota voi sanoa muistotilaisuudeksi, oli sovinnon juhlan tuntu. Päällimmäiseksi jäi ilo siitä, miten upeaksi tämä maa on kehittynyt kuluneen sadan vuoden aikana eri väestöryhmien yhteistyöllä. Juhla oli otsikoitu Ei koskaan enää! Menneestä on halu oppia. Hyvä tulevaisuus nousee demokratiasta, sananvapaudesta, sosiaaliturvasta, koulutuksesta, oikeusvaltiorakenteista, ja laillisuudesta. Ei koskaan enää, velvoittaa meitä kaikkia tekemään työtä sen eteen, ettei mikään ryhmä putoa yhteiskunnan ulkopuolelle, ettei mikään ryhmä koe tilannettaan niin epätoivoiseksi, että käy ase kädessä veljeään vastaan.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!