Esko Niskasta kunnioittaen

Esko Antti Niskanen (s. 14. syyskuuta 1928 Nivala) on entinen Valtion talouden tarkastusviraston pääjohtaja ja sosiaalidemokraattinen kansanedustaja ja ministeri.

  • Niskasen vanhemmat olivat pienviljelijä Antti Niskanen ja opettaja Iida Johanna Lysti. Hän pääsi ylioppilaaksi 1947 ja suoritti farmaseutin tutkinnon 1951 ja hum. tieteiden kandidaatin tutkinnon 1960. Niskanen työskenteli farmaseuttina apteekeissa 1951–1956 ja lääketeollisuudessa 1956–1959. Hän oli Turun sos.dem. kunnallisjärjestön sihteerinä 1959–1965, Turun Päivälehden II päätoimittajana 1965–1966 ja Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajana vuodesta 1975 alkaen.

  • Niskanen oli SDP:n kansanedustajana 1966–1975 edustaen Turun läänin eteläistä vaalipiiriä. Hän toimi II valtionvarainministerinä Sorsan I hallituksessa 1972–1975. Niskanen oli presidentin valitsijamies vuoden 1968 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän on ollut Luumäen kunnanvaltuuston jäsenenä ja Turun kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Niskanen oli Julkishallinnon ylimpien tarkastajien maailmanliiton hallituksen (INTOSAIN) jäsenenä 1987–1991. Lisäksi hän toimi neljän hallituksen ajan silloisen suurimman eduskuntaryhmän, eli SDP:n puheenjohtajana.
    Helsingissä hän toimi Vanhojen Tovereiden puheenjohtajana vuosia ja oli aktiivinen osallistuja eläkepäivinään. Wikipedia

Esko Niskanen oli teiniaikojeni idoli. Hän oli julistaja. Turun teinien yhteiskunnallisessa kerhossa hän valloitti puoluekannasta riippumatta kuulijat osaamisellaan ja mielenkiintoisilla näkemyksillään. Kaulus Köyhäsenä  hänen terävät pakinat olivat luetuinta antia Turun Päivälehdessä.
Vuoden 1966 suuren vaalivoiton paikallisena tekijänä hänen roolinsa oli merkittävä. Hän edusti itsellistä sosialidemokratiaa ja oli vahvassa oppositiossa porvarihallitusta vastaan.
Esko oli reaalipoltiikko ja hän oli rohkeasti ja vastoin anti kekkoslaisen turkulaisen puolueväennäkemystä  ensimmäisten joukossa kannattamassa Urho Kekkosen  uudelleen valintaa vuoden 1968 vaaleissa. Muistan elävästä asiasta käydyn keskustelun Turun Työväentalo kolmosen käytävälle käydyn keskustelun, jossa en yhtään ymmärtänyt hänen kääntymystään. Mutta Helsinki oli opettanut.

Esko Niskasella oli Rafael Paasion kanssa samasta vaalipiiristä ja arvelen sen olleen esteenä etukäteen melko varmalta näyttäneelle puoluesihteerin uralle. Turun puoluekokouksessa 1969  Kalevi Sorsa yllättäen nimitettiin puoluesihteeriksi.

Esko Niskasta arvostettiin laajasti ja niinpä hän johti pitkään eduskuntaryhmää ennen kuin tuli toiseksi valtionvarainministeriksi. Siinä tehtävässä hän joutui valmistelemaan mm:ssa EEC vapaakauppasopimuksen suojalakeja. Niitä hän selosti puolueneuvostolle ja siinnä yhteydessä käytin puheenvuoron, josta hän totesi että ”hyvä puhe, vaikka en minä sitä ymmärtänytkään”. Hän oli oikeassa, vaikka en puheeni sisältöä enää muistakaan.

Paikallista puolueväkeä eikä puoluetoimitsijoita Esko ei koskaan unohtanut. Hän kertoi, miten palkkarahojen puutuessa kassasta jaettiin työn tekijöille tarpeen mukaisesti leipärahaa silloin kun se vaikeinta ollut on.
Mutta oli tosiakin hetkiä: Legendaarinen on hänen Turun kunnallisjärjestön väelle järjestämä Kruunusalin tarjoilu ministerin etuoikeutena silloin olleiden vahvojen virvokkeiden avulla. Jälkeenpäin tilaisuudesta oli monenmoisia tarinoita: Muisti ja muisto ovat eri asioita, kertoi järjestelyvastaava Terho Lehto jälkeenpäin.

Asialinjalla toimiva Eskolle joutui hakemaan äänensä kentältä. Kansanedustajaksi pääseminen oli kovan työn takana. Ja suurperheellisenä se oli raskasta puuhaa ja siksi hän suostuikin lähtemään virkauralle Valtion talouden tarkastusviraston pääjohtajaksi.
Siinä tehtävässä hän sosialidemokraattina joutui lehdistön riepottelemaksi.  Kärsimänsä ilmiselvät vääryydet hän otti raskaasti sairastuen vakavasti.Kohtaloonsa syypäiksi kokemiaan   ”laatujournalisteja” kuvaillessaan hänen monipuolinen sanavarastonsa tuli tuttaville tutuksi.

Aatteestaan, kansainvaltaisesta sosialidemokratiasta  Esko ei antanut periksi. Voimallisesti hän tarttui kynään, kun siltä tuntui ja  Vanhojen Tovereiden puheenjohtajan hän nautti elämänsä viimeisinä vuosina helsinkiläisten tovereiden luottamusta.

Henkilökohtaisesti tunnen kiitollisuutta Eskon opetuksista ja tuen ilmaisuista. Ne ovat olleet suuresta avusta. "Verotus on tämän päivän sosialismia", oli Eskon tiivistys Naantalin vanhan Työväentalon vinttihuoneessa silloin kun muodissa oli järjestelmän radikaali muuttaminen.
Luopuminen ja lopettaminen ovat vaikeita asioita. Pauli Burmanin runon säkeet tehköön sen ja siirtäköön kiitolliset ajatuksemme kaukaisuuteen muistellessamme edesmennyttä Eskoa.

  • Etsimme avoimia ovia,
    avoimia sydämiä
    ja lupaamme
    ehkä hieman juhlallisesti tärkeillen:
    emme koskaan aio istua
    elämän rakastamisen aurinkoon selin.


TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!