10.8.2015 kuolivat Olavi Louko ja Hannu Suhonen

Kurssitoverini Olavi Louko, 68 ja pitkäaikainen yhteistyökumppani Hannu Suhonen 72 kuolivat Laurin päivänä 2015.

Olavi Louko menestyi opinnoissaan hyvin.
Olli oli kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ymmärsi sosialidemokratiaa Tampereen Teknillisessä korkeakoulussa. Hän oli kykyjä ja hänellä olisi voinut suuntautua teoreettisemmille tieteellisille aloille. Pohjalainen suoraviivaisuus ja tekemisen tahto ohjasivat hänet pääkaupunkiseudun kehittäjäksi ja rakentajaksi, jossa hänen arvostuksensa laajoissa piireissä oli – sen huomaa erityisesti nyt – tosi korkealla.
Kunniallinen ja rehti ihminen ärsyttää ja niinpä Olikin joutui turhanpäiväisen populismin ja median kehittämän ajojahdin kohteeksi.
En viimeisinä aikoina Ollin kanssa käynyt mitään syvällisiä poliittisia keskusteluja. Oma käsitykseni on, että käytännön miehenä hän ei välttämättä oikein jaksanut ymmärtää kaikkien sosialidemokraattien kotkotuksia. Siksi hänestä tuli porvarillisten puolueiden suosima aikaansaava ammattimies.
Kun uutinen hänen poismenosta tuli saunan jälkeiseen istuntoon, tuli tarve poistua yksinäisyyteen hyvää kaveria muistelemaan.

Viestin Hannu Suhosen kuolemasta sain kokouksen päätteeksi.
Yllätyksenä tieto ei tullut, sillä läheltä piti tapahtumia oli ollut edustajakaudesta vuodesta 1991 lähtien.
tapasin Hannun viimeisen kerran Merisalissa alkukesästä. Kuulumisia vaihdettaessa hyväntuulinen Hannu kertoi, että nyt ei enää ole kirurgisia keinoja auttaa sydän vaivoissa, joten päivä kerrallaan mennään.
Tämän jälkeen törmäsin Timo Soiniin, jolle Hannun tapaamisesta: ”Ei tainnut lähettää terveisiä”, oli kommentti. Timo Soinin on kirjassaan pitänyt Hannua SMP:n taloudellisten vaikeuksien aiheuttajana

Hannu oli suoraviivainen , röyhkeänkin tarvittaessa. Muistan Naantalin ylimääräiset vaalit 1963. Turkulaiset nuoret tulivat avuksemme. Hannu ei kuvia kumarrellut ja mieleeni on jäänyt, kun hän pisti mainoksemme kysymättä lupaa samaan tolppaan valtuuston puheenjohtaja Harri Airisen kiinnittämän Kokoomuksen plakaatin yläpuolella. Hannu ei kuvia kumarrellut.
Taustaltaan uskovaisen raittiusmiehen peräänantamattomassa itsepäisyydessään yhdistyivät erikoisella tavalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja omien asioiden ajaminen. Tällainen linja ajautui väistämättömään konfliktiin sosialidemokraattisen liikkeen radikaalimman nuoremman polven kanssa.
Niinpä hänen viimeiseksi poliittiseksi ryhmäksi tuli Pekka Vennamon avustamisen kautta SMP. Rohkenisinko sanoa, että hän oli Pekan aikana SMP:n työmies.

Hannun naapuri edesmennyt Pentti Palmunen kertoi ihaillen yliahkerasta naapuristaan: ”Hannu oli tullut Lapista koko päivän ajettuaan yöllä kotiinsa. Tuuli oli kaatanut puisen lipputangon. Ennen nukkumaanmenoa Hannu oli sahannut sen paloiksi ja pistänyt klapit liiteriin.”
Tuosta poikki ja pinoon oli Hannun toimintamalli. Olemme yhtä personallisuutta köyhempiä.

Suuri sattumien mestari ajoitti näiden erilaisten arvostamieni ystävien kuolemat samalla päivälle.
Siitä nousi mieleeni tapauksia löyhästi yhdistävä tekijä, joka vähän painaa mieltäni:
Onko sosialidemokratia ollut liian ahdas ja puutteellinen?

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!