Sosialidemokraattinen malli

”Eettinen markkinatalous on keksimäni termi” selitti Jutta Urpilainen kertoessaan Turun Yliopistossa uudesta avauksestaan. Hesari kirjoitti aiheesta otsikolla: Eettinen markkinatalous hämmentää ja kertoi, että Jutta Urpilainen poimi käsitteen finanssikriisin jälkeisestä kansainvälisestä keskustelusta.

Turussa Jutan esitystä kommentoitiin purevasti:toimittaja Timo Harakka hauskutti, että terminä se on vähän sama kuin alkoholiton Koskenkorva ja professori Matti Wiberg taas sanoi, että etiikka on monenlaista jopa egoismi on etiikkaa.
Yllä mainitussa Hesarin artikkelissa kommentoitiin ehdotusta mm:ssa seuraavasti:"Eet­ti­nen mark­ki­na­ta­lous on val­ta­va tee­ma, ja is­ku­lau­se­mai­nen. Is­ku­lau­sei­den kans­sa taas ajau­du­taan usein vai­keuk­siin", sa­noo Matti Tuomala, Tam­pe­reen yli­opis­ton kan­san­ta­lous­tie­teen pro­fes­so­ri.
"Is­ku­lau­see­na se voi­si so­pia yh­tä hy­vin ää­ri­li­ber­taa­ril­le Li­be­ral­le, vaik­ka si­säl­tö oli­si tyys­tin eri­lai­nen, vaik­ka se, et­tä mark­ki­na­ta­lous ei voi ereh­tyä", de­ma­ri­taus­tai­nen Tuo­ma­la kär­jis­tää ja jatkaa
"Häm­mäs­te­len, mik­si Sdp:n pi­tää hä­ve­tä poh­jois­mais­ta so­siaa­li­de­mo­kraat­tis­ta mal­lia. Sen saa­vu­tuk­set ovat hy­vät, vaik­ka se on pa­has­ti pääs­syt rap­peu­tu­maan. De­ma­rei­den jos joi­den­kin pi­täi­si pu­hua sen puo­les­ta, rum­mut­taa pi­kem­min si­tä."
Tuomaala oli siten samoilla linjoilla kuin keskustelun avannut Päivi Lipponen, joka hämmästeli SDP:n talouspoliittisen linjan sattumanvaraisuutta ja arvosteli myös terminologiaa: "Jos 'eettinen markkinatalous' tarkoittaa käytännössä pohjoismaista hyvinvointimallia, miksi pitää ottaa käyttöön uusi termi, jota saa selittää omille ja vieraille?", Lipponen ihmetteli.

Itselleni kuullessani termin eettinen markkinatalous nousi mieleen heti vanhat porvarillisten puolueiden ideat häivyttää kapitalismin ja markkinatalouden raakoja puolia liittämällä eteen pehmentäviä attribuutteja: Sosiaalinen markkinatalous tai kansankapitalismi. Eli en oikein uskonut, että kyseessä olisi jokin käänteentekevä uusi ideologinen näkökulma.

Anneli Koivisto kirjoitti maailmamme käpertymisestä ja puolueen sisäänpäin kääntymisestä ja muisteli menneitä kansainvälisen politiikan parhaita aikoja. Silloin poikkesimme muista puolueista laaja-alaisuutemme ansiosta. Hän sivalsi eettistä markkinatalous termiä:

  • ”Voi olla, että nuoremmalle markkinatalous sanana ei herätä negatiivisia mielleyhtymiä, kuten minulle. Enkä tietenkään ihannoi itänaapurin taannoista systeemiä, en silloin enkä nyt. Mutta minulle markkinatalous tuo mieleen se, että kaikki on kaupan, kaikki. Ja eettinen markkinatalous tuntuu yhtä vakuuttavalta sanaparilta kuin inhimillinen bolsevismi.
    Aikoinani Marxiakin lukeneena tunnustan kyllä, että talous on perusjuttu. Mutta nyt on talous kutistettu vain rahamarkkinoiksi, jopa tavaratkin ovat sivuosassa, kaikesta muusta puhumattakaan. Miten ihmeessä tällainen ääriajattelu on saanut niin suuren hyväksynnän.”

Anneli Koiviston näkemyksessä on varmaankin aikalaisuudesta johtuen tuttua. Asiaa harrastaneena ja loputtomia ideologisia keskusteluja käyneenä ja jotain aiheesta keksineenä lähestymistapa tuntuu tutulta.

Meille talousjärjestelmäkeskustelu on ollut poliittinen linjakysymys. Siihen on liittynyt suuria rajanvetoja: Porvarilliset puolueet nimittivät itseään ei sosialistisiksi hyötyäkseen sosialismin vastaisuudesta. Me puolestamme kävimme kovaa kamppailua sosialismin sisällöstä. Halusimme siihen liittää kaksi tärkeää asiaa demokratian ja reformin. Olimme valmiina saattamaan riistävän kapitalismin aisoihin käyttämällä myös tuotantovälineiden yhteisomistusta välineenä. Mutta emme totaalisesti emmekä hyväksyneet reaalisosialistia malleja siksikään, että siellä esimerkiksi asevarustelua varten riistettiin kansalaisia eikä heidän ihmisoikeuksia kunnioitettu.

Poliittisen linjan vetämiseen vaikuttivat tietenkin historiallisesta tapahtumat ja kansalaisten kokemukset. Kommunismi oli sosialismin väärennys ja erilaiset opilliset tulkinnat epäilyttivät käytännön työssä eläviä ja leipänsä yksityiseltä saavien keskuudessa. Ammattiyhdistysliikkeen avulla työläisten riisto oli saatu kuriin ja ansiotaso kohoamaan. Yhteiskunnan osuutta kasvatettiin kaiken aikaan ja lisääntyviä resursseja käytettiin hyvinvointiuudistuksiin. Markkinatalous - kapitalismi oli osoittautunut hyvin suoristuskykyiseksi välineeksi tuotannossa ja sosialismin perustelu tuotannon tehostumisesta ei ollut toteutunut reaalimaailmassa eikä siihen uskottu.

Monien sosialidemokraattien arvostama Mauno Koivisto pohti vuonna 1965 ja paalutti ongelmallista suhdettamme sosialismiin jäntevästi ja selkeästi.

  • Jos vain sellainen yhteiskunta on sosialistinen, jossa tuotantovälineiden yksityisomistus on täysin poistettu, niin voidaan sanoa meidän tosiaan luopuneen sosialismista päämääränä. Mutta, jos myös sellaista yhteiskuntaa kutsutaan  sosialistiseksi, jossa esiintyy rinnan yhteisöllistä ja yksityistä yritteliäisyyttä, jossa yksityisen pääoman valta-asema on kukistettu, mutta jossa kaikkea taloudellista valtaa ei ole keskitetty valtion käsiin, jossa yksityisen kansalaisen toimeentulo on turvattu ja jossa aloitekykyiset yrittäjät voivat byrokratian estämättä tuoda esille panoksensa ja saada myös sitkeytensä ja aloitekykynsä edellyttämän palkkion ponnistuksilleen, niin silloin emme ole luopuneet sosialismista, koska juuri tämäntapaista yhteiskuntaa pidämme tähtäimessämme.”

Tämä määritelmä on ollut hyvä lähtökohta ainakin poliittiselle toiminnalleni. Käytännön kokemuksen kautta vakuuttauduin siitä, että markkinat toimivat myös kuluttajan eduksi ja iloksi. Olen tavannut ja tapaan sellaista yksityistä yritteliäisyyttä, josta on suurta yleistä hyötyä. Mielestäni palveleva pienyrittäjä voisi olla juuri sellainen itseään toteuttava vapaa ihminen, jota tavoittelimme liikkeemme alkuaikoina 1900-luvun alussa lähtiessämme vapauttamaan työläisiä tuotantovälineen osasta.

Tietenkin opin myös näkemään, etteivät markkinat toimi ideaalisesti ja että yksityisen yrittämisen esteenä olivat pääomista päättävät tahot. Tässä suhteessa ei pelkästään ollut kysymys omistuksen laadusta, vaan yksinkertaisesti pääomien allokoinnin puolueellisesta jakamisesta. Myös erilaiset kilpailun rajoitukset lisäsivät tehottomuutta ja aikaan saivat politiikan keinoin erilaisia rälssejä: Maataloudessa olivat viljelijät kapitalisteja, jos yhteiskunnan rakentamiseen tarvittiin heidän maitaan. Työntekijöiden kastiin he halusivat kuulua tulonjakokeksiuteluissa jopa vähäosaisiin sellaisiin sosiaalietuisuuksien jakamista harkittaessa.  Korkeat hinnat ja joustamattomuus tällä ja vähän muillakin aloilla lisäsi markkinaehtoisen toiminnan kannatusta sosialidemokratian keskuudessa. Myös Suomen hintataso yleisesti pani epäilemään, että markkinat ovat meillä liian suljetut ja siten kuluttajille epäedulliset. Näistä käytännön sysitä, aloimme nähdä markkinatalouden ja demokratian yhdistelmän houkuttelevana.

Ainakin omalla kohdallani melko paljon suhtautumiseeni vaikutti Ei- EEC kokemus. Olin vilpittömästi sitä mieltä, että meille käy köpelösti suurten maiden välisessä vapaakaupassa. Meidän kotimarkkinayritykset eivät kestä rajojen avaamista. Puuhattiin suojatulleja ja kaikkea sellaista, jolla ei sittemmin ollut suurta merkitystä. Vastustaminen olikin laadultaan ulkopoliittista kaikkea hallitsevaa idänpolitiikkaa.

Ideologisesti olemme olleet internationalisteja, kun taas suomalaiset porvarit ovat olleet nationalisteja, Kokoomus on vieläkin  kansallinen Kokoomus ja Keskustalla on ankkurinsa suomalaisessa mannussa.

EU jäsenyys Neuvostoliiton hajottua ei ollut sosialidemokraateille suuri hyppäys, se oli suunta, johon olimme olleet yhteydessä ja johon joukkoon tunsimme kuuluvamme niin puoluehistoriallisesti kuin käytännössäkin. Varmistimme, kun se naapurilta kysymättä oli mahdollista, myös turvallisuuspoliittisen asemamme. valinta oli karrikoiden ilmaistuna joko Jees tai njet.

Mutta oli myös huolen aiheita: Meitä pelotti rajojen vapauttamisessa sosiaalinen dumppaus ja epäsymmetriset shokit eli tilanne, jolloin emme voisi puolustaa tuotantoamme. Maahanmuuttajiakin pelättiin. Maatalouden järkeistämistä toivottiin. Mutta ennen muuta uskoimme, että maailma vaatii vahvempaa toimijaa kuin mitä pieni kansallisvaltion on. Euroopan skleroosista puhuttiin ja lähdettiin hakemaan uutta työllisyyttä ja kasvua laajemmista sisämarkkinoista ja parantuneesta innovaatiotoiminnasta. Ja asiallisesti EU jäsenyyden myötä valitsimme markkinatalouden ”lopullisesti”. Ideologinen keskustelu sosialismista siirtyi historiaan.

Suomen sodanjälkeinen devalvaatio-inflaatiokierre haluttiin muuttaa. Toivottiin perustellusti vakaampia korko-olosuhteita ja siksi yhteinen valuutta ja rahapolitiikka EMU:ssa tuntui hyvältä keinolta päästä eroon tuosta syndroomastamme. Haluttiin kotimaista turvaa noita yllä mainittuja shokkeja vastaan perustamalla puskurirahastoja, joiden merkitys oli ensisijassa henkinen.
Ehkä kovinta keskustelua käytiin EMU:n yhteyteen saksalaisten toimesta liitetystä vakauspaketista, jossa asetettiin rajat julkisen talouden kokonaisvelalle (60 %) ja vuotuiselle alijäämälle (3 %). Tämä koettiin omaa julkista budjettivaltaa rajoittavaksi tekijäksi.
Tässä keskustelun vaiheessa muistan painottaneeni näitä rajoituksia puolustaessani, että kyse on puhevallasta: Jos julkinen taho siis demokraattisesti valitut päättäjät haluavat säilyttää sanavaltansa, pitää julkisella taloudella olla liikkumavaraa. Julkinen taho ei voi alistua yksityisten velkojien rengiksi. Tuolloin oli epäileviä vasemmistointellektuelleja, joiden mielestä työllisyys vaikka velalla on parempi kuin muiden sanelemat rajoitukset.

Tämä keskustelu on taas ajankohtainen. Mutta Suomen suunnalta näytetään nyt omaksutun tiukka vakauslinja. Suomi on toistaiseksi menestynyt tässä finanssikriisiolosuhteissa julkisen talouden hoitajana hyvin jos mittarina on korkotaso. Missä määrin tämä on tapahtunut työllisyyden ja taloudellisen kasvun kustannuksella on epäselvää. Sen sijaan Suomen asenne Euroalueen ratkaisuissa on ollut tiukkakin tiukempaa eikä Suomen valtion eikä vähiten sosialidemokraattien toimesta ole paljoakan tunnettu solidaarista myötätuntoa ongelmista kärsiviä kohtaan ratkaisuja haettaessa. Suomalaisen veronmaksajan gallup -haastatteluissa vaatima välitön etu on ollut johtotähtenä.

Nyt palaan Anneli Koiviston havaintoon: Mutta nyt on talous kutistettu vain rahamarkkinoiksi, jopa tavaratkin ovat sivuosassa, kaikesta muusta puhumattakaan. Miten ihmeessä tällainen ääriajattelu on saanut niin suuren hyväksynnän.”

Olen yrittänyt vastata Anneli Koiviston kysymykseen yllä kerrotulla kehityskulun kuvauksella. Olemme vapaasta tahdostamme hyväksyneet markkinatalouden, kuten kuvasin, sen suorituskyvyn ja kuluttajille vapauksia antavana sekä demokratiaa edellyttävänä järjestelmänä.

Mutta markkinatalouden muutos rahamarkkinoiden hallitsemaksi toiminnaksi ei ole tietenkään ollut tavoittelemamme malli. Se on riistäytynyt. Rahalla on vikkelät liikkeet ja ihmisen ahneudelle ja kekseliäisyydellä ei ole automaattisia rajoituksia. Mutta tärkeää on havaita, että finanssikapitalismi ole riistäytynyt EU:n tai EMU:n toimesta, eikä sen riistäytymistä olisi voitu Suomen eikä edes Pohjoismaiden yhteisin toimin estää, ei edes vaikka järjestelmämme on tilastollisesti puoliksi sosialistinen, kun julkisen talouden kautta kulkee puolet kansatulosta.

Olemme siten todella uudessa tilanteessa ja pitkälti siksi, että talouden voimat, kuten Anneli oikein muistaa, ylittävät poliittisen ylätason päätösten vaikutukset.

Jos haluamme tai uskallamme ottaa oppia toimistamme Pohjoismaissa, voimme yrittää saada muutosta aikaan maailmassa ensisijassa EU:ssa ja EMU-alueella  vahvistaen nopeasti talouden kasvun edellytyksiä ottamalla suurempaa yhteistä vastuut ja sallimalla myös pidemmälle menevää eurooppalaista ohjausta. Tämä edellyttää tervettä julkista taloutta ja pelisääntöjä, joissa kansallisesta suvereniteetista on annettava myöden ja jossa solidaarisuudella on nykyistä merkittävämpi rooli.

Tämä malli ei taida olla houkutteleva näin nationalismin uuden heräämisen aikoina ja eikä tällä välttämättä valeissa menestystä, mutta se on sosialidemokraattinen

Sulkavalla 2.7.2013 MR

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!