Vakavaa viihdettä

Presidentivaalit2018.jpg

  Huono politiikka tänään ovat merkittäviltä osin seurausta huonosti hoidetusta taloudesta; erityisesti finanssikriisin jälkeinen huonovointisuus korkean tulotason maissa ja siitä seurannut hyödykkeiden hintojen romahtaminen monissa kehitysmaissa on ollut syynä tähän. Nyt voi toivoa, että maailman talouden elpyminen ja tulevaisuuden optimismin juurtuminen voisivat parantaa monien maiden politiikan penikkataudit. Tämä saattaisi myös alkaa palauttaa luottamusta poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin. Tämä ehkä muuttaisi politiikan vähemmän riitaa haastavaksi ja enemmän yksimielisemmäksi. Se saattaisi myös vetää keskustelun pois populismin villeiltä vesiltä.

Jonkin aikaa sitten, talous ja politiikka menivät eri suuntiin. Pidemmällä aika välillä kysymys kuuluu, onko talous epäonnistunut omin päin, vai onko politiikka pilannut taloutta, tai voisiko käydä niin hyvin, että talous alkaisi parantaa politiikkaa. Toivokaamme, että jälkimmäinen toteutuu. Sen puolesta kannattaa kamppailla.

Martin Wolfin yllä lainatut toiveikkaat sanat maailmassa yleisellä tasolla taustana olen seurannut Suomen presidentinvaalin käynnistymistä. Neljä ensimmäistä ehdokasta ovat saaneet puhua oman yleisönsä edessä, jonka jälkeen heitä on haastateltu vaihtelevalla tyylillä. Ja kysymys kuuluu:

Viihdettä vai tiedonvälitystä.


Paavo Väyrynen oli sopiva aloittaja. Hän edustaa politiikan epäilyttävintä ilmiötä. Lahjakas, kokenut ja esiintymiskykyinen, mutta halkeamiseen asti itseään täynnä. Hänen ensimmäinen käskynsä on: On vain yksi Paavo Väyrynen eikä minulla ole muita väyrysiä.

Erottautuvien sarjassa esiintyi seuraavaksi Laura Huhtasaari, joka edustaa estottomasti paikallisesti La Peniä ja Trumpia. Sievä ulkomuodon ja kiihkomielisyyden yhdistelmää tekisi mieli luokitella huonoksi vitsiksi. Ihmisten huumorintaju ja tosiasioiden tunnistamisen kyky vaihtelevat niin, että naurettavakin voi olla vaarallinen.

Kolmas omalinjaiten sarjassa oli Natoa kannattava Nils Torvalds. Hän puhui omasta päästä ja kokemuksesta. Erityisesti hänen Venäjä analyysi ja Ruotsin tilanteen selitys olivat perusteluja, vaikkakin ovat kokonaisharkinnassa vain yksi punnus.

Neljäs esiintyjä toi presidentinvaalin maan pinnalle ja se oli kunniaksi maalaisliitto-kepulaiselle ehdokkaalle.
Matti Vanhanen oli puheessaan selkeä ja uskottava. Asiallisin argumentein hän osoitti, että Suomen pelastus on kansainvälisessä järjestyksessä ja järjestöissä enemmänkin kuin puolustustahdossa ja kyvyssä.
Vanhasen selkeä kanta EU:n puolesta oli suoraan sanomatta  selkeä vastaus mitä mieltä Väyrysestä.
Juha Sipilän hallituksen huonojen päätösten puolustaminen  oli kaunista lojaalisuutta. Kun taas Sauli Niinistön Trumpin hävittäjätilauspuheisiin oikaisemattomuus ja hänen perussuomalaisten johdon arvoihin puuttuminen olivat pääosin profiloitumista.

Katselijan kannalta ärsyttävää on ollut hurmioituneen yleisön metelöinti, joka estää tentaattorin vastaiskut. Ja asiaa seuraavalle on rasittavaa  kuunnella kommentaattoreita, jotka esittävät vain itseään ja puhuvat lämpimikseen. Pitäisi antaa katselijalle ja kuulijalla mahdollisuus pureskella omassa mielessään esityksiä.
Yön yli nukkuminen ei ole pahasta ja niin aamutelkkarin kommenteissa on ollut enemmän analyysiä.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!