Kaikki keinot käytössä

Paperilogia20150611110.JPG

Kaikenlaista tapahtuu: Italian pääministeri Matteo Renzi lupasi, että Italian maajoukkue tulee tuottamaan murheita Venäjälle ja puolestaan Vladimir Putin muistutti Italian olevan suuri eurooppalainen partneri. - Maiden suhteet ovat 500 vuotta vanhat.

Mitä näistä opimme: Urheilu on politiikassa ja politiikka urheilussa ja historia on milloin missäkin yhteydessä ahkerassa eikä vain tieteellisessä käytössä.

Kreikka on ongelma, jota kuvataan Brysselissä paperilogiaksi.

Etenemistä ei vaan tapahdu ja kaikki osapuolet pelaavat uhkapeliä (Chicken game ). Peli, jossa törmäyskurssi päättyy pelkurin maineeseen tai molempien tuhoon. Tällöin suurimmat vahingot saadaan aikaan, kun on väärä tilannearvio ja/tai kun on kysymys olettamattomasta arvovallasta ja / tai politiikasta tunnetusta asiasta eli ei niin väli sisällöstä, kunhan vaan näyttää kannaltamme hyvältä.

Saska Saarikoski
HS:ssä 11.6.2015 on löytänyt kolumnissaan Kreikkalaiset pitävät itseään merkityksellisempinä kuin he ovatkaan heidän liiallisen itsetunnon taustatekjöiksi jenkki taloustieteilijät:

Vielä hirmuisempaa on ollut seurata ulkopuolisia, jotka ovat kannustaneet kreikkalaisia yhä hullumpiin temppuihin: Tapelkaa pojat, saatte tupakkaa!


Amerikkalaisekonomistit Paul Krugman, Joseph Stiglitz ja Jeffrey Sachs neuvoivat aikanaan demaripoliitikko Georgios Papandreoua. Nyt taloustietäjät häärivät pääministeri Alexis Tsiprasin taustalla. Tulokset eivät vakuuta.

Amerikkalaisten ekonomistien ja liberaalilehtien tuki on vahvistanut kreikkalaisten muutenkin vahvaa käsitystä siitä, että he ovat kiistassa moraalisesti vahvoilla. Syyllisiä ovat pankit ja saksalaiset, joten miksi kreikkalaisten pitäisi kärsiä?

Totta kai kreikkalaiset ovat lukeneet ekonomistien kriittisiä juttuja EU:n talouspolitiikan linjasta. Saska Saarikosken  esittä yksinkertaistetun arvion: ”Ne eurooppalaiset kriisimaat, jotka ottivat lusikan kauniiseen käteen viisi vuotta sitten, ovat nousemassa pohjalta, mutta kreikkalaiset odottavat yhä sitä, että muu maailma tunnustaisi virheensä ja pyytäisi heiltä anteeksi.”

Arvio on virheellinen ainakin kahdelta kannalta.

  • Ensinnäkin ahdingossa olleiden maiden nousu tapahtuu huolimatta niiden maiden ja EU:n väärästä talouspolitiikasta  myöhästyneenä ja tarpeettomia inhimillisiä kärsimyksiä aiheuttaen. Eli nousu ei ole todiste oikeasta talouspolitiikasta.
  • Toiseksi Kreikka on tapaus sinänsä ja se on Kreikan omaa syytä kuin myös sinne rahaa syytäneiden eurooppalaisten ml. saksalaisten pankkien ja talousneuvonantaja-investointipankkien eikä yllä mainittujen teoreetikkojen.

Saarikoski päättä juttunsa oivallukseen:

Miten Kreikan käy? Todennäköisimmin osapuolet saavat pystyyn jonkinlaisen risukasan, joka myydään eurooppalaisille siedettävänä kompromissina ja kreikkalaisille uljaana torjuntavoittona. Se ei kuitenkaan ratkaise mitään, elleivät kreikkalaiset oivalla, ettei kysymys ole lopulta saksalaisista eikä suomalaisista – kysymys on heistä itsestään. Kreikkalaisten on aika ottaa vihdoin itse vastuu omasta maastaan ja kohtalostaan. Jos ja kun he sen tekevät, heille pitää antaa siihen reilu mahdollisuus.

Kysymys on siitä, että kukaan muu ei auta; ei EU, ei Venäjä, ei USA. Itse antiikin maan on hommansa hoidettava, kuten Saarikoski sanoo. Mutta nyt on kysymys kolumnin viimeisestä kohdasta: Heille on annettava reilu mahdollisuus.

Kreikka ongelman aikana on valtioiden velkakirja markkinoilla tapahtunut voimakasta koron nousua, joka näkyy myös kaikkien velkakirjojen tuottokäyrässä, joka kuukauden aikana on noussut 0,5 prosentin verran pitkissä koroissa. Uskotaanko inflaation nousuun eli deflaation loppumiseen, vai mikä  selittää, erilaisia  veikkauksia on ilmoilla.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!