Suomalaisuuden monet kasvot

Suomenmaa20141010.jpg

Naantalin Teatteri esitäää vielä 18.10 klo 18.30 ;19.10 ja 26.10 klo 16
Ja teatteri itse kertoo esityksestään:

Linkki youtubeen

Sydämeni LauluKirjoittanut Henrik Timonen, säveltänyt Jukka Linkola, ohjannut Teija Söderholm

”Ehkä sinä olet nyt tulevaisuutesi kynnyksellä. Ehkä sinulle on juuri nyt alkamassa uusi aika.”
Sydämeni laulu on musiikkinäytelmä, joka kertoo Aleksis Kiven elämän dramaattisista vaiheista.
Se on väkevä kertomus kamppailusta kavalaa maailmaa vastaan, ja toisaalta luomisen innosta ja rakkaudesta.

Katariina Mäkinen-Önsoy:n TEATTERIARVIO Kaupunki Uutisissa osui:

Naantalin teatterin musiikkinäytelmä Sydämeni laulu on energinen ja samalla sydäntä riipivä tulkinta Aleksis Kiven elämän viimeisistä vuosista. Teatteriryhmä suoriutuu kiitettävästi haastavasta näytelmätekstistä ja osoittaa kunnioituksensa ensimmäistä suomenkielellä kirjoittanutta romaanien, näytelmien ja runojen tekijää kohtaan.

Toisaalta Iiro Räikän esittämä Kivi on täynnä elämäniloa ja hän palaa halusta kirjoittaa, mutta taas toisina hetkinä hän ratkeaa juopottelemaan ja hakee lohtua välillä hyväntekijänsä vuokraemäntä Charlotta Lönnqvistin (Arja Viitikko) ja toisinaan porvarisneito Albina Palmqvistin (Maj-Britt Lahdenperä) helmoista.

Kiven merkittävin tukija dosentti Fredrik Cygnaeus (Nora Nurmi) esiintyy lavalla tuon tuosta, mutta ajan muita kulttuurivaikuttajia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseniä ei näytelmässä sen enempää nimetä. Käsiohjelma kertoo heidän olevan Ernst Albert Forssell (Seppo Kustonen), Emil Nervander (Sari Niemi) ja Julius Krohn (Pertti Haapanen). Sen sijaan August Ahlqvistin, Aleksis Kiven tuotannon ja eritoten Seitsemän veljeksen teilaajan, nimi esiintyy näytelmässä useampaankin otteeseen.

Näytelmän keskiössä ovat sekä Linkolan musiikki että Timosen ja Kiven lyriikat, joita kuoro tulkitsee tunteella. Myös videokuva, joka vie katsojan Aleksis Kiven lapsuuteen, on oiva teatterin tehokeino, jota ei aikaisemmin ole niinkään käytetty.

Kiven elämän raadollisuutta kuvastaa 38-vuotiaan kirjailijan fyysisen ja psyykkisen kunnon hiipuminen sairauden koettelemana, prostituoitu-demonien vallatessa hänen skitsofreniasta kärsivää mieltään. Viimeisessä kohtauksessa Kiven lausuessa tutut sanat ”Minä elän” kuolinvuoteellaan katsojat viimeistään herkistyvät kansalliskirjailijamme kohtalon edessä.

Upea ja koskettava Sydämeni laulu sopii mainiosti Naantalin teatterin 30-vuotisjuhlavuoteen.

Kritiikki on osuvaa kiittävyydessään. Kova suoritus kerta kaikkiaan!

Seurassani ollut ystävä luonnehti: ”Esitys oli hyvä, istui aikaan”.

Monellakin tavalla todella. ”Hän eli vain syksystä jouluun” on kaikille tuttu kuvaus Aleksis Kiven elämästä ja niinpä syksyllä nähtynä tarina on vieläkin koskettavampi.
Ajallamme ei ole vierasta Kiven kokema kanssaihmisten yhteiskunnallinen käyttäytyminen ja juuri nyt voi olla näillä isänmaallisuuden tulkinnoilla kysyntää.

Lainaan tähänsekä viimeisen säkeistön Kari Rydmanin ylistyksen Suomenmaa kansallisrunosta:

Mi autuus helmaas nukkua
sä uniemme maa,
sä kehtomme, sä hautamme,
sä aina uusi toivomme,
oi Suomenniemi kaunoinen,
sä iankaikkinen!

Minusta tämä runo kuuluu Kiven kauneimpiin, ja on omaa luokkaansa myös patrioottisten suomalaistekstien joukossa. Komeilematon, komentelematon, pehmeä, inhimillinen, lämmin ja suomenkieltä kauniisti käyttävä.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!