Yllin kyllin

VuodenviimeinensoutuA20141116.jpg

Tietä käyden tien on vanki, runoili Aaro Hellaakoski ja jatkoi, että vapaa on vain umpihanki. Soutamisessa on vähän umpihangen ominaisuutta. Siinä rajoittavaa vapautta tuulet ja voimat, joskus veneet ja onget. Irtaantumisen tunne on konkreettinen. Ja mielenliikkeet sitten määräävät lopun.

Hitaasti kiiruhtava ehti nähdä melko paljon. Sanotaan, että veden liikettä ja tulta jaksaa katsoa. Mutta vähän samoin on kallioiden, rantojen ja laajemmankin maiseman suhteen. Lappalaisten kalliota olen katsellut veneestä ja muualta pitkälti yli 60 vuoden ajan. Vielä en ole kyllästynyt. Nyt juuri Krapinnokan kohdalla mietiskelin, mistä erilaisuus johtuu ja tulin yksinkertaiseen johtopäätökseen, että se on auringon tulokulma. Siis suuri luontomme värittää iloksemme samoja paikkoja eri sävyihin.

Tietenkin vielä suurempi on iloksemme annettu vuodenaikojen vaihtelu. Taas ensi keväänä, jos merelle pääsee, näkee ihan uuden maailman. Mutta niin harmaana syksynä näkyvät vanhatkin tutut maisema uusissa muodoissa silmäyksen sattuman hetken värittämänä.
Ei tarvitse nousta korkeammalla eikä tarvitse kulkea nopeammin eikä tarvitse päästä pidemmälle. Kyllä tässä on yllin kyllin.

Eikä soutaminen ole mitään vakavaa pohdintaa. Hullujakin ajatuksia tulee mieleen, joskus suorastaan suuruudenhulluja, jopa niinkin voi käydä, että suorastaan stubbittaa ja se saa selfien nauramaan.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!