Vesper on Euroopasta ja Jari Virta Naantalista

Vieraat ja oma väki

Tervetuloa Kirkkopuiston 54.lipunnostoon
Turun kansantanssin ystävät nostivat juhlallisesti lipun (hieno yhteistyö yli rajojen), fanfaarin puhalsivat Jari Virta trumpetilla ja Toivo Kääriäinen vetopasuunalla. Olen Mikko Rönnholm ja tavaksi on tullut, että valtuuston puheenjohtajana pidän tämän puheen yksinkertaisesti siksi, että olen paikan päällä.

Aloitan lainaamalla viime sunnuntaista Hesaria:

  • Kohta on taas se aika vuodesta, kun me suomalaiset vedämme siniristilipun mökin salkoon ja kajautamme ehkä vielä Maamme-laulun päälle.
  • Rintoihin hiipii juhlallinen ja ehkäpä vähän liikuttunutkin olo, onhan suomalaisuus sentään aito ja todellinen asia. Ihan toista kuin se tyhjästä nyhjäisty eurooppalaisuus, jota jotkut Brysselin herrat yrittävät meille väen väkisin tuputtaa!
Näin aloitti toimittaja Saska Saarikoski kirjoituksensa ”Teoriaherrat käyttävät kansaa aasinaan” . Hän jatko jutun varsinaisen juonen mukaisesti seuraavasti:


  • ”Harva varmaan suo ajatusta sille, että nykyaikainen kansallisuusaate on uusi keksintö, selvästi nuorempi kuin höyrykone. Sen keksi muutama saksalainen runoniekka ja filosofi pari sataa vuotta sitten. Heidän päähänpistollaan oli niin pitkä häntä, että se heiluu vieläkin.
  • Saksasta idea levisi kaikkialle Eurooppaan. Joka puolella alettiin keksiä sankarillista menneisyyttä, keräillä kansantarinoita ja opettaa ihmisille, että he kuuluivat kansaan, joka oli erilainen ja parempi kuin muut kansat.
  • Eliitin propagandan ansiosta suurin osa kansasta alkoi vähitellen pitää itseään suomalaisina.

En kiistä, etteikö teoreettisesti Saarikosken analyysissä ole oikeita ainespuita. Mutta aate vaikka tarjottukin on oma, jos sitä ei ole torjuttu ja se on omaksuttu. Aate ei ole heikko, vaikka siinä on heikkouksia, eikä kansallisuusaate ole vääräkään ellei käytetä väärin.
itse koen niin, että meillä on perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen halua kuulua joukkoon, olla sen täysivaltaisia jäseniä ja mielemme me toivomme tulevamme hyväksytyksi samanmielisten taholta. Olemme ylpeitäkin suomalaisuudesta. ja ihan omasta vapaasta tahdostamme.

Tietenkin moniin asioihin hurahdamme, kun meitä innostetaan ja aina silloin tällöin tulemme höplästä vedetyksi, huijatuksikin. Melkein yhtä usein ne bluffit paljastuvat, innostus häviää ja aatteet unohtuvat.  Mutta näin ei ole käynyt kansallisuusaatteelle. Ei siitäkään huolimatta, että se on ollut usein vallan väärinkäytön välineenä.
Kansallisuusaate terve suomalaisuus ei ole mihinkään hävinnyt; se on sisällämme, emmekä me sitä ajattele ja analysoi, me tunnemme sen kukin tavallaan, tällä hetkellä suven lämmön helliessä meitä kaikkia tasapuolisesti.

Tämä Suomen lipun nosto on niitä juhlallisia hetkiä, jolloin ajatukset nousevat niin kiitollisuuden kuin uuden toivonkin tunteiden nostamana. Haluamme hetkeksi pysähtyä.


Täkäläisittäin sanottuna ei ole hassumpaa olla suomalainen. Joukossamme on varsinaissuomalaisia, pohjalaisia, savolaisia ja hämäläisiä, kaukaakin tulleita ja on niitäkin, jotka eivät ole mistään kotoisin. Kaikki kuulumme joukkoon aivan kuten Suomikin kuuluu Eurooppaan. Yhteyksiä, yhdyssiteitä on monia eikä kaikkia osaa edes yhdistää. Yksi paikallinen hyvä .esimerkki löytyy Naantalin seurakunnan verkkosivuilta otsikolla

"Vesper hiljentää suvi-iltaan"

  • "Vesper-iltasoitto kajahtaa Naantalin kirkon tornista kesäkuukausien ajan joka ilta kello kahdeksan. Trumpetilla soitettu virsi on kuulunut Naantalin kesään jo yli 80 vuoden ajan.
    Vesper-soiton tarina alkaa saksalaisesta Hallen kaupungista, jossa iltasoitto soi kaupungin kirkon korkeasta kaksoistornista. Soiton kuuli aikanaan myös Hallessa opiskellut naantalilainen Julius Friberg.
    Hän sai ajatuksen vastaavan perinteen aloittamisesta Naantalissa. Friberg esitteli suunnitelmansa Amos Anderssonille, joka innostui ajatuksesta ja hänen tuellaan Vesper-soitto saatiin kuulla myös vanhan luostarikirkon tornista.
    (Virret: su 184, ma 571, ti 462, ke 383, to 459, pe 478, la 377)

Mielissämme niin perin naantalilainen ja kaupungin kustantama vespersoittomme on siis yksi monista eurooppalaisista sidoksistamme. Ja hyvinhän se tänne sopii.Se on hieno lisä elementti suven suloisuuteen.

Yhteistyö on aina ollut muita malleja parempi Meillä on annettavaa ja kyllä me joudummekin antamaan, mutta kyllä me saammekin. Se on yksinkertaista inhimillisen elämän perusoppi: Ei väkisin vaan yhteisen ymmärryksen vallitessa saavutetaan parhaat tulokset.


Vesperillä on nimetty idean keksijä Julius Friberg, mutta sillä myös tekijänsä.
Naantalin kaupungin puolesta haluan tässä yhteydessä kiittää 35 vuotta vespersoiton traditiota aivan erinomaisella uskollisuudella ja korkeatasoisella taidolla vaalinutta Jari Virtaa, joka tänä kesänä on ensimmäistä kertaa kesäiltaisin kello 8 maan kamaralla.
Hallintobyrokratian sotkuista huolimatta uskon, että Jari Virta voi olla varma, että vesperin kuulijat muistavat häntä kunnioittavalla kiitollisuudella.
Samalla kun toivotan kaikille Hyvää Juhannusta ja Suomen Lipun päivää ehdotan, että annamme ennenkuulumattoman raikuvat aplodit tällä kerrallakin fanfaarin tänäänkin täällä puhaltaneelle Jari Virralle!

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!