Mikko Rönnholm

Vesper on Euroopasta ja Jari Virta Naantalista

SuomenlippuA20120622jpg

Vieraat ja oma väki

Tervetuloa Kirkkopuiston 54.lipunnostoon
Turun kansantanssin ystävät nostivat juhlallisesti
lipun (hieno yhteistyö yli rajojen), fanfaarin puhalsivat Jari Virta
trumpetilla ja Toivo Kääriäinen
vetopasuunalla. Olen Mikko Rönnholm ja tavaksi on tullut, että valtuuston
puheenjohtajana pidän tämän puheen yksinkertaisesti siksi, että olen paikan päällä.

Aloitan lainaamalla viime sunnuntaista Hesaria:

  • Kohta on taas se aika vuodesta, kun me
    suomalaiset vedämme siniristilipun mökin salkoon ja kajautamme ehkä vielä
    Maamme-laulun päälle.
  • Rintoihin hiipii juhlallinen ja ehkäpä
    vähän liikuttunutkin olo, onhan suomalaisuus sentään aito ja todellinen asia.
    Ihan toista kuin se tyhjästä nyhjäisty eurooppalaisuus, jota jotkut Brysselin
    herrat yrittävät meille väen väkisin tuputtaa!

Näin aloitti toimittaja Saska Saarikoski
kirjoituksensa ”Teoriaherrat käyttävät
kansaa aasinaan”
. Hän jatko jutun varsinaisen juonen mukaisesti
seuraavasti:

  • ”Harva varmaan suo ajatusta sille, että
    nykyaikainen kansallisuusaate on uusi keksintö, selvästi nuorempi kuin höyrykone.
    Sen keksi muutama saksalainen runoniekka ja filosofi pari sataa vuotta sitten.
    Heidän päähänpistollaan oli niin pitkä häntä, että se heiluu vieläkin.

  • Saksasta idea levisi kaikkialle
    Eurooppaan. Joka puolella alettiin keksiä sankarillista menneisyyttä, keräillä
    kansantarinoita ja opettaa ihmisille, että he kuuluivat kansaan, joka oli
    erilainen ja parempi kuin muut kansat.
  • Eliitin propagandan ansiosta suurin
    osa kansasta alkoi vähitellen pitää itseään suomalaisina.

En kiistä, etteikö teoreettisesti Saarikosken
analyysissä ole oikeita ainespuita. Mutta aate vaikka tarjottukin on oma, jos
sitä ei ole torjuttu ja se on omaksuttu. Aate ei ole heikko, vaikka siinä on heikkouksia,
eikä kansallisuusaate ole vääräkään ellei käytetä väärin.
itse koen niin, että meillä on perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen halua
kuulua joukkoon, olla sen täysivaltaisia jäseniä ja mielemme me toivomme
tulevamme hyväksytyksi samanmielisten taholta. Olemme ylpeitäkin
suomalaisuudesta. ja ihan omasta vapaasta tahdostamme.

Tietenkin moniin asioihin hurahdamme, kun meitä innostetaan ja aina silloin
tällöin tulemme höplästä vedetyksi, huijatuksikin. Melkein yhtä usein ne bluffit
paljastuvat, innostus häviää ja aatteet unohtuvat.  Mutta näin ei ole käynyt kansallisuusaatteelle.
Ei siitäkään huolimatta, että se on ollut usein vallan väärinkäytön välineenä.
Kansallisuusaate terve suomalaisuus ei ole mihinkään hävinnyt; se on
sisällämme, emmekä me sitä ajattele ja analysoi, me tunnemme sen kukin
tavallaan, tällä hetkellä suven lämmön helliessä meitä kaikkia tasapuolisesti.

Tämä Suomen lipun nosto on niitä juhlallisia hetkiä, jolloin ajatukset nousevat
niin kiitollisuuden kuin uuden toivonkin tunteiden nostamana. Haluamme hetkeksi
pysähtyä.

Täkäläisittäin sanottuna ei ole hassumpaa olla suomalainen. Joukossamme on varsinaissuomalaisia,
pohjalaisia, savolaisia ja hämäläisiä, kaukaakin tulleita ja on niitäkin, jotka
eivät ole mistään kotoisin. Kaikki kuulumme joukkoon aivan kuten Suomikin kuuluu
Eurooppaan. Yhteyksiä, yhdyssiteitä on monia eikä kaikkia osaa edes yhdistää.
Yksi paikallinen hyvä .esimerkki löytyy Naantalin
seurakunnan verkkosivuilta otsikolla

”Vesper hiljentää suvi-iltaan”

  • ”Vesper-iltasoitto
    kajahtaa Naantalin kirkon tornista kesäkuukausien ajan joka ilta kello kahdeksan.
    Trumpetilla soitettu virsi on kuulunut Naantalin kesään jo yli 80 vuoden
    ajan.
    Vesper-soiton tarina alkaa saksalaisesta Hallen kaupungista, jossa iltasoitto
    soi kaupungin kirkon korkeasta kaksoistornista. Soiton kuuli aikanaan myös
    Hallessa opiskellut naantalilainen Julius Friberg.
    Hän sai ajatuksen vastaavan perinteen aloittamisesta Naantalissa. Friberg esitteli
    suunnitelmansa Amos Anderssonille, joka innostui ajatuksesta ja hänen tuellaan
    Vesper-soitto saatiin kuulla myös vanhan luostarikirkon tornista.
    (Virret: su 184, ma 571, ti 462, ke 383, to 459, pe 478, la 377)

Mielissämme niin perin naantalilainen ja kaupungin kustantama vespersoittomme on siis yksi monista
eurooppalaisista sidoksistamme. Ja
hyvinhän se tänne sopii.Se on hieno lisä elementti suven suloisuuteen.

Yhteistyö on aina ollut muita malleja parempi Meillä on
annettavaa ja kyllä me joudummekin antamaan, mutta kyllä me saammekin. Se on
yksinkertaista inhimillisen elämän perusoppi: Ei väkisin vaan yhteisen
ymmärryksen vallitessa saavutetaan parhaat tulokset.

Vesperillä on nimetty idean keksijä Julius Friberg, mutta sillä myös tekijänsä.

Naantalin kaupungin puolesta haluan tässä yhteydessä kiittää 35 vuotta
vespersoiton traditiota aivan erinomaisella uskollisuudella ja korkeatasoisella
taidolla vaalinutta Jari Virtaa,
joka tänä kesänä on ensimmäistä kertaa kesäiltaisin kello 8 maan kamaralla.
Hallintobyrokratian sotkuista huolimatta uskon, että Jari Virta voi olla varma,
että vesperin kuulijat muistavat häntä kunnioittavalla kiitollisuudella.
Samalla kun toivotan kaikille Hyvää Juhannusta ja Suomen Lipun päivää ehdotan,
että annamme ennenkuulumattoman raikuvat aplodit tällä kerrallakin fanfaarin
tänäänkin täällä puhaltaneelle Jari Virralle!

Kuva Jouko Leino

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Seuraa somessa