Vasemmistodemari Ahde

  • Vakaumuksellisena sosialidemokraattina olen sisäistänyt sosialismin ja demokratian ihanteet...
  • SDP:n pitäisi pitää poliittisen toiminnan lähtökohtana köyhän ja huonommassa asemassa olevan ihmisen auttamista ja tukemista. Se on sosialidemokratian syvin olemus.
    Matti Ahde  muistelmissaan.

Matti Ahde nimittää itseään vasemmistodemariksi ja pitää vähävaraista lapsuuttaan omaksutun linjan lähtökohtana.

Kun olen saanut olla Matin johdateltavana eduskuntaryhmässä ja seurata hänen linjaansa ja kun nyt luen hänen muistelmiaan, niin en  sano vastaan, enkä epäille, etteivätkö hänen sisällään asiat ole järjestyneet hänen kertomallaan tavalla.

Ennen ideologiaan uppoutumista, muutama näkökohta kirjan annista:

Kirja on tärkeä puolueemme muistelmakirjojen sarjassa. Siinä on seikkaperäisesti piirretty kuvaa sosialidemokratian kehityskaaresta viimeisen vajaan puolenvuosisadan ajalta. Luonnollisesti näkökulma on paikka paikoin jopa ahtaasti ahdelainen. Ja tietenkin on niin, että välillä rehellisyys joutuu ahtaalle törmätessään julkisivun vaatimusten kanssa.

Päivälehden mies kirjassaan Janne Virkkunen Tamminiemen Pesänjakajien yksi kirjoittajista, käsitteli Kalevi Sorsan ja Mauno Koiviston välistä Urho Kekkosen loppuaikaan 1978-1981 ajoittuvaa kamppailua presidenttiehdokkuudesta. Hän epäili, että kisa oli kovempaa kuin ulos päin annettiin ymmärtää, mutta valitteli, ettei ole saanut siihen vahvistusta silloisesta Sdp:n sisäpiiristä. Eikä lisävalaistusta antanut Ahdekaan : Mitä kaikkea hän tiesi, sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että kaikkea, mitä hän tiesi, sitä kaikkea hän ei kertonut.

Matti Ahde on perfektionisti. Hänen pitää osata vähän paremmin ja hänen pitää tehdä hyvin kaikki se, mihin hän ryhtyy. Hän tuo useampaan otteeseen esiin kielitaidon puutteensa. Puutteen korjaamiseen on ollut halua, mutta ei aikaa ja mahdollisuutta, todistaa hän. Arvelen, että ongelma on tuo täydellisyyteen pyrkiminen. Kun ei hetkessä pääse hyväksi eikä täydellisyyteen ehkä koskaan, on parempi unohtaa koko asia. Tässä suhteessa sähköasentaja Ahde on varatuomari Jukka Mikkolan hengenheimolainen.

Kirjasta voi vaistota, että Matin sisällä on ollut käynnissä sellainen demonien kamppailu: kumpi on tärkeämpää tarkoituksenmukaisuus vai ideologia taikka politiikka vai vihreä oksa.

Muiden silmin katsottuna Matti on menestynyt aivan liian hyvin. Kateus on ollut hänelle kohtalokasta ja monessa kohdassa väärämielistä. Huomiota on kiinnitetty ensisijaisesti luojan suomaan ulkoiseen olemukseen ja luontevaan käyttäytymiseen, joka on voitu kuvata mielisteleväksi.  Helpoltahan on Matin kulku ulkopuolisen silmin näyttänyt. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Matin ahkeruus ja velvollisuudentuntoisuus. Omaksumiskykykin on poikkeuksellisen kehittynyt. Poliittinen hajuaisti on ollut tarkka. Hän on lajityyppinsä lahjakkain. Vahinko oli, ettei hän ryhtynyt 1987 puheenjohtajaehdokkaaksi. Siinä hän kyvyilleen olisi ollut käyttöä ja samalla olisi tullut testattua hän sopivuutensa itse olla ykkönen eikä vain varma kakkonen.

Mutta sitten tuohon poliittiseen linjaan.

Sen määritys tuntuu pinnalliselta. Ehkäpä siinä on sellaista selittelyä ja hyväksyttävyyden hakua. Tuo köyhien ja vähempiosaisten auttaminen ja tukeminen on melko helppohintaista ja aika vähän kertovaa. Tiedän, että tästä linjasta vakuuttavasti puhuminen saa sydämen sykkimään. Köyhän asialla oleva on hyvä ihminen.

Mutta se ei ole oman kokemukseni ja oman puoluevalintani peruste. Epäilen, että tässä   Akselin ja Elinan sydämiä särkevä häävalssi vei ajatukset Pentinkulman köyhien pariin. Se tarina on niin koskettava, että toimii vieläkin. Mutta sosialidemkratia ei ole tyytynyt köyhien apuun – eihän siihen ollut alku aikoina  mahdollisuuttakaan - . Sosialidemokratia pyrki vapauttamaan ihmisen tuotantovälineen osasta, sillä vapaan ihmisen uskottiin ja uskotaan edelleen pelastavan itsensä ja kanssatoverit aineellisesta puutteesta ja turvattomuudesta.

En tässä nyt kulje historian polkua sosialistisen ajattelutavan ja markkinatalouden muutoksesta enkä selitä, miten enemmistönä ollut köyhälistö on nyt vähemmistössä.  Totean vain, että sosialidemokratian mahdollisuudet myös köyhän auttamiseen on menetetty, jos profiloidumme hyväntekeväisyysjärjestöksi ja unohdamme tuotannon  ja koko hyvinvoinnin perustana enemmistönä olevan työtätekevän aktiiviväestön. Köyhän asiasta saarnaaminen on kaunista, mutta siihen liittyy ongelmana se, että tämän päivän työtä tekevä ja Koskeloihin nähden toisella tavalla raskautettu kokee sitä kuullessaan itsensä unohdetuksi. Ja siitä ei hyvää ole seurannut, kuten olemme voineet havaita.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!