Vapaus ja säännöt

MartinWolfpitkC3A4matkaepC3A4jC3A4rjestykseen20170105.JPG

Ei ole totta, etteikö ihmiskunta voisi oppia historiasta. Se voi ja sen pitää tehdä se synkkien vuosien 1914 – 1945 opetukset pohjalta. Mutta se läksy näyttää unohtaneen. Elämme jälleen räikeän nationalismin (kansallismielisyyden) ja ksenofobian (muukalaisvihan) aikakautta. Toiveet uljasta uudesta maailmasta, joka kehittyy harmonian ja demokratian kukoistaessa ja joka sai uskoa markkinoiden avaamisesta 1980-luvulla ja vuosina 1989-1991 Neuvostoliiton kommunismin romahtamisesta, on nyt lentämässä tuhkana tuuleen.

Näin alkoi Martin Wofin (FT 5.1.2017) perusteellinen kertomus maailman pitkästä ja tuskallisesta matkasta hyvinvoinnista epäjärjestykseen.

Hän selkein ja monin tilastollisin totuuksii perustuen kuvaa matkan myönteisiä käänteitä ensin kovan kasvun ja sopimisen yhteiskuntaan ja sitten Neuvostoliiton hajoamiseen ja vapaiden markkinoiden leviämiseen maailmanlaajuisiksi.
Ja sitten sen toisen nurjimman puolen eli esimerkiksi taloudellisen eriarvoisuuden kehittymisen, josta esimerkkinä oheinen gini-mittari, jonka muutos kertoo tuloerojen ja siten eriarvoisuuden kasvusta.

Kolumninsa lopuksi hän katsoo suureen kuvaan ja muistuttaa vakavasta vaarasta:

Valheellisten mielikuvien ja raivon synnyttämä houkutus vääriin ratkaisuihin lännessä, voi jopa tuhota henkisen ja institutionaalisten perustan, jonka varaan on sodanjälkeisen maailmanlaajuinen taloudellisen ja poliittinen järjestelmä on rakentunut. Tällaiseen kehitykseen johtaneita tunteita voi pitää ymmärrettävinä, mutta tarjottuja yksinkertaiset ratkaisuja ei voi hyväksyä. Länsi ei voi tervehdyttää itseään sivuuttamalla historiansa opetukset. Mutta sellaisen yrittäminen voi aiheuttaa tuhon.

Heasarissa 8.1.2017 oli samaan maailman suureen ajankohtaiseen kysymykseen liittyvä Saska Saarikosken kolumni:


Sharia, Putin ja muut vapauden vihollisetSääntöpohjainen maailmanjärjestys luotiin demokratian turvaksi, mutta myös sitä rajoittamaan

Saarikosken juttu päättyy:

Roosevelt halusi korvata kaaoksen säännöillä. Säännöt eivät kuitenkaan ole vain muita vaan myös meitä varten. Siksi ne voivat joskus törmätä ­yhteen kansanvallan kanssa.

Sellaisissa tilanteissa poliittisten johtajien tehtävä on kertoa, miksi yhteiset säännöt ovat parempi asia kuin vahvojen valta. Selitys kannattaa aloittaa vaikka siitä, miltä Euroopan kartta näytti tammikuussa 1941.

Saarikoski on siis samalla asialla Wolfin kanssa eittämällä , että kannatta katsoa historiaan. Ja sieltä historiasta hän kaivaa yhden aikamme hienoimmista vapauden ylistyksistä:

Viime aikoina on varoi­teltu, että sotien jälkeinen maailman­järjestys on uhattuna. Mutta mikä se maailmanjärjestys on? Sen ymmärtämiseksi täytyy palata ajassa 76 vuotta taaksepäin.
Tammikuussa 1941 demokratia näytti olevan häviämässä sodan. Kaikkein synkimmällä hetkellä Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt piti viime vuosisadan tärkeimmän poliittisen puheen.
Puheensa päätteeksi Roosevelt luetteli neljä vaoautta, joiden pohjalle sodan jälkeinen maailma tuli rakentaa:
Sananvapus, uskonnon vapaus, vapaus puutteesta ja vapaus pelosta

Hiljentykää tämän edessä ja ottakaa opiksi niin Euroopassa, Suomessa kuin SDP:ssä, joka omaa periaateohjelmaansa on ajantasaistamassa.


TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!