Vapaus ja oikeus

Venily2Ckalstusjahyljevahti20181013.JPG

Soutelen satunnaisesti, mutta säännöllisesti.
Sulkavalaisvene mallia 1980 Riita-Ilona alkaa olla alansa viimeisiä, kuten soutajakin näillä vesillä. Siksi tavallisesti lähden tuulta päin, jotta jaksan myötäistä takaisin. Luonnon tuuli määrää suunnan ja pituus riippuu siitä millä tuulella sattun olemaan. Vesillä pienellä paattilla reitin valinta on vapaa.
Viileämmän veden aikoina soutelen lähellä rantoja – varmuuden vuoksi. Lauantaina tuuli oli kaakossa joten kokka kohti Raumakaria. 

Vierasvenelaiturilla ovat sovussa suuret veneet ja pienten kalojen narraajat. Ihan mukava tunnelma.

Ukko-Pekan sillan remonttiääniä kuuluu Morsiuskallion puolelta, Luonnonmaan puolen peitteet on purettu ja näkyviin on tullut siistiä uuden veroista betonipintaa. Maisemaa muovannut kaarisilta-maamerkki jatkaa palvelemalla kevyttä liikennettä vielä pitkään. Siltapaviljonkia haikaillaan – ehkä joskus - sitten kun vesi on noussut- joku keksii sille käytön, toimintamallin ja rahoituksen.

Setäni kanssa soudettaessa huhuiltiin kaaren alla ja kuultiin kaiku. Jännä juttu. Niissä ajatuksissani etenin väylää väistellen Kuparivuoren puoleista rantaa hipoen kohti vanhaa Förin rantaa;

”Souta, souta”

Huudot havahduttavat, että olen hissun kissun liikkuen tullut apajapaikalle. Toistakymmentä virvelin heittäjää joutuu keskeyttämään hyvin sujuvan kuhan pyynnin. Harvoin tällä rannalla on tällaista väkimäärää; ennen sillan remonttia kalastajat olivat Naantalin vapaalla "Ellis-saarella" eli Raumakarilla.
Monikielinen puheensorina kuuluu ja pääosin kirjava joukko vaikuttaa ystävälliseltä.
Näky on  innostava ja niinpä jonkun matkaa soudettuani napaan pokkarikamerallani  kuvan. Samalla korviini kantautuu

”Ei kuva,  ei oikeutta kuvata”.

Sellaisen viestin sain suomea murtaen puhuvalta kalastajien yläpuolella seisovalta mieheltä. Ensi reaktioni on : Soutu seis ja takaisin !

Kun ihminen ihminen on,
hän ei potkuja ota huvikseen

Tuo nuorisoliittolaisten laulu soi ja soveltaen kyse on myös potkusanoista. Tiedänhän sen, ettei ihmisten kuvia, joista tunnistaa,  saa julkaista. Ja etteikö minulla ole oikeutta! Mutta sitten muistan ohjeet: Hillitte ittes – ei pidä provosoitua, kun provosoidaan.

Jatkan matkaa.

Vaikka en tiedä, mistä maista, millä asialla kalastajat täällä meidän nurkilla olivat, niin arvelen, että  siellä viettivät vapaa-aikaansa ja hankkivat tuoretta syötävää telakoilla työtä tekevät ammattilaiset.

Mutta se suurin mutta

Tyhmää käytöstä on vaikea sietää; vaikeuksia ihmisten ja ihmisryhmien välille  tulee niitä pyytämättäkin.  Kaikilla on sanomisen oikeus, mutta myös harkinnan vapaus.

Hiljainen ääntäpitävä hyljevahti oli samaam mieltä.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!