Vapaiden työtä tekevien ihmisten yhteiskunta voi hoitaa köyhän asiaa.


Jos sosialidemokratian ihanteet jäävät, kuten monet ne määrittävät, vain köyhän asian hoitamiseen, on sosialidemokratia menettänyt alkuperäisen ja kaikkein tärkeimmän tarkoituksensa, ihmisen vapauttamisen.

Arvelen tämän yksipuolisen köyhän auttamisen harhan syntyneen siitä, että puolueen alkuaikoina yhteiskunnallisen todellisuuden mukaisesti vapauttamisen lähtökohtana oli köyhien ja huonommassa asemassa olevien aseman muuttaminen. Se oli pienessä määrin auttamista ja tukemastakin, mutta se oli ennen muuta olosuhteiden muuttamista siten, että ihmiset pystyisivät vapaina ja luovina ihmisinä vastaamaan omasta ja perheensä elämästä ja yhteiskunnan yhteisestä kehittymisestä. 

Ihmisen vapauttaminen vaati luonnollisesti turvallisuutta ja tietenkin aivan ensimmäiseksi aineellisen elintason kohottamista. Sosialidemokraattisen sosialismin keinona nähtiin tuotantojärjestelmän muuttaminen sellaiseksi, että tuotannon tehokkuus ja suorituskyky nousevat niin suuriksi, että siten pystytän tyydyttämään silloisen suuren köyhän enemmistön tarpeet. Uskottiin, että kapitalistinen tuotantojärjestelmä pääoman ylivallan vuoksi ei koskaan tätä haluaisi eikä edes pystyisi sitä toteuttamaan. Vain työläisen siis työtä tekevän ihmisen nostaminen tuotannon tekijän roolista vapaaksi ja itsenäiseksi voisi ratkaista tämän kaukaisen tavoitteen ja vaikean määrällisen puutteen ongelman.


Sosialidemokratia omaksui julkisen vallan, siis valtion ja kuntien demokraattisen hallinnon, oikeaksi suunnaksi ja keinoksi päästä vähitellen asteittaisten parannusten kautta eteenpäin. Ja niinpä tämä ajatus suunnatusta liikkeestä muodostui käytännön ideologiaksemme.


Tuotanto-olosuhteiden radikaali muuttaminen jäi vähitellen syrjään myös siksi, että kapitalistinen järjestelmä osoitti suorituskykyä ja valmiutta kesyyntyä. Ammattiyhdistysliike on menestyksellisesti omistajan määräysvallan vallitessa kamppaillut työntekijän paremman palkan, turvallisuuden ja oikeuksien puolesta niin, että tuotannollinen vallankumous osoittautui tarpeettomaksi.  Käytännön epäonnistuneiden ja vahingolliseksi osoittautuneiden kokemusten valossa valinta oli viisas.


Yksityinen omistusoikeus on myös oikeus-, turvallisuus- ja vapauskysymys. Eikä yrittäjyyden voimaa ole enää pitkään aikaan haluttu kyseenalaistaa. Terveen markkinatalouden on nähty myös palvelevan ihmisten valinnan vapautta ja voimavarojen oikeaa allokointia vähintään yhtä hyvin kuin jäykkä suunnitelmallisuus.

Tällainen kehitys on olut mahdollista demokratian olosuhteissa sosialidemokraattien osallistumisen ja vaikutusvallan myötä. Lainsäädäntövalta on tässä suhteessa ollut avainasemassa, mutta käytännössä kuntalaisten itsehallinto on ollut läheisintä osallistuvan hallinnon kannalta.  Kokonaisuutena julkisen vallankäytön puolella on kansalaisilta saadun tuen myötä verotuksellisin tasauskeinoin sekä yhteiskunnan palvelurakenteita laajentamalla ja tulonsiirtoja harjoittamalla aikaansaatu niin paljon, että suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut ainakin kansantuoteosuudella mitattuna puolisosialistisen.

Nykyisissä olosuhteissa on aineellisesti mahdollista harjoittaa yhteiskunnassa köyhän auttamista ja vähäosaisten tukemista. Kristillisen etiikan ja monien yhteiskuntaoppien mukaan tämä on oikein ja kohtuullista. Mutta tämä kapealaista ja pohjimmiltaan tässä ajaudutaan helposti hyväntekeväisyysyhteiskuntaan. Vaikka sosialidemokraatit mielellään osallistuvat hyväntekeväisyyteen ja tekevät hyvää julkisen hallinnon keinoin, se ei riitä.


Hyväntekeväisyys ei ole sosialidemokratian syvin olemus. Hyväntekeväisyys tekee hyvää hyväätekevälle, mutta kohteena sen kohteena oleva ihmistä se ei vapauta.  Täyttä elämää elävä haluaa itse pistää köyhyyttä turpaan. Hän haluaa olla yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Muodollisesti hän on sitä, mutta käytännössä muun muassa vaalissa nukkuminen on monien huono-osaisten tapa reagoida olosuhteisiin.


Sosialidemokratian keskeinen tehtävä - ihmisen vaaputtaminen - on saanut ajan myötäuusia ulottuvuuksia ihmiskunnan olosuhteista. Solidaariselle sosialidemokraatille maapallon pelastaminen on tärkeä asia. Mutta se ei sekään riitä suomalaiselle sosialidemokratialle.

Suomalaisen sosialidemokratian täytyy kantaa huolta suomalaisesta työtä tekevästä. Yhteenlaskettuna työvoimaan kuuluu puolet väestöstämme. Heidän tuotantopanoksensa on keskeinen kaikkien muiden hyväätekevien, solidaaristen ja muiden kelpo tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ihminen pystyy parhaisiin suorituksiin vapaana ja silloin, kun hän tuntee olevansa joukon jäsen ja saa toteuttaa itseään. Tämä tarkoittaa tietenkin mahdottoman paljon erilaisia asioita eri tasoilla ja eri tavoilla. Ennen kaikkea tämä tarkoittaa, että sosialidemokratia näyttää sanoin teoin ymmärtävänsä työtätekevien ratkaisevan merkityksen ja arvon. Ja sen tulee perustua vuorovaikutukseen ja kykyyn arvioida olevan ja tulevan ajan ihmisen vapautuksen vaatimukset.

110 vuoden ikäisestä Forssan ohjelmasta on suuri osa julkisen sektorin tehtävistä  totutettu. 50 vuoden takainen Rafael Paasion pari piirua vasemmalle puhe tarkoitti, että meidän vasemmalla puolella ei voi olla neljännestä kansasta. Niinkin on käynyt.
Puoleen linjana hyväntekeväisyys on yhtä väärin ja rajoittunut, kuin on sanoa, että meidän tehtävämme on vain rikastumisen estäminen tai maapallon pelastaminen. MR

Tämä kirjoitus on kirjoitettu 2014 vuoden alussa
ja se oli tarkoitus julkistaa pamfletissa, jossa olisi ollut muitakin suunnan etsijöitä. Toimituskunta ei aikeessaan onnistunut. Aihe ei ole vanhentunut ja siksi tämä nyt tällä palstalla. 

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!