Vanhuus ongelma ja mahdollisuus hoivaa tai businessta

Ikääntyminen on saavutus ei ongelma

Van­ho­ja ih­mi­siä on maail­mas­sa nyt yli 800 mil­joo­naa ja kym­me­nen vuo­den ku­lut­tua mil­jar­di. Yli 60-vuo­tiai­ta on jo enem­män kuin al­le vii­si­vuo­tiai­ta.
Van­he­ne­mi­nen ei ole taak­ka vaan saa­vu­tus, ko­ros­taa per­jan­tai­na jul­kais­tu kan­sain­vä­li­nen ra­port­ti, jos­sa on mu­ka­na usei­ta YK-jär­jes­tö­jä. YK mää­rit­te­lee van­hoik­si 60 vuot­ta täyt­tä­neet.
Naantalissa tilanne on jo mennyt sinne , mihin muut ovat tulossa.
Tilastokeskuksen väestöennusteen päivitys julkistettiin 28.9.2012. Alla olevassa taulukossa on vertailua edelliseen, vuonna 2009, julkaistuun päivitykseen.

Naantali











Vuodet

0 - 6 v.

7 - 14 v.

65 v täyttäneet

75 v täyttäneet

Koko väestö

 

2009

2012

2009

2012

2009

2012

2009

2012

2009

2012

2013

 

1389

 

1739

 

3984

 

1585

 

19108

2014

1517

1375

1701

1731

3995

4181

1584

1663

19365

19221

2015

1512

1347

1721

1744

4168

4340

1627

1712

19510

19332

2016

1515

1341

1743

1749

4344

4589

1726

1821

19656

19448

2017

1518

1332

1763

1756

4521

4794

1773

1874

19803

19567

2020

1524

1313

1810

1738

5020

5382

2078

2215

20244

19933

2025

1519

1281

1835

1685

5727

6224

2859

3103

20933

20589

2030

1489

1253

1839

1658

6345

6949

3482

3827

21473

20995

2035

1467

1230

1816

1627

6802

7474

3922

4321

21864

21319

Elin­iän pi­te­ne­mi­nen on ih­mis­kun­nan suu­rin voit­to, jo­hon tar­vit­tiin pa­rem­paa ra­vit­se­mus­ta, kou­lu­tus­ta, ta­lout­ta se­kä hy­gie­niaa, lää­ke­tie­det­tä ja ter­vey­den­huol­toa. Sik­si edes­sä ei ole on­gel­mia vaan haas­tei­ta, ko­ros­ti­vat ra­por­tin laa­ti­neen Help Agen joh­ta­ja Syl­via Bea­les ja so­siaa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­ri Pau­la Ri­sik­ko (kok).

"I­kään­ty­mi­nen on seu­raa­vien vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na yh­tä suu­ri ky­sy­mys kuin ym­pä­ris­töa­siat", Ri­sik­ko sa­noi."Se vai­kut­taa kaik­keen. Ikään­ty­mi­nen on ym­mär­ret­tä­vä laa­jem­min, ja on ky­syt­tä­vä ih­mis­ten tar­pei­ta ja toi­vei­ta."

"Van­hat ovat yh­teis­kun­nan jä­se­niä, ja hei­dän pa­nok­sen­sa on hyö­dyn­net­tä­vä. He an­ta­vat usein enem­män kuin saa­vat, kos­ka mak­sa­vat ve­roa ja hoi­ta­vat omai­sia ja las­ten­lap­sia", Bea­les huo­maut­ti."Maail­ma oli­si köy­h em­pi il­man hei­tä."

Ra­port­tiin haas­ta­tel­tiin 1 300 iä­käs­tä mies­tä ja nais­ta 36 maas­ta. Heil­lä on sa­mo­ja toi­vei­ta:

1)      Van­ho­jen on voi­ta­va osal­lis­tua yh­teis­kun­taan ja saa­ta­va etuu­ten­sa.

2)      Van­ho­jen oi­keus pe­rus­pal­ve­lui­hin ja eläk­kei­siin on tur­vat­ta­va.

3)      Van­ho­jen syr­ji­mi­nen työ­mark­ki­noil­la on pois­tet­ta­va.

4)      Van­he­ne­mi­nen on otet­ta­va huo­mioon kai­kes­sa suun­nit­te­lus­sa.

5)      Van­he­ne­vil­le on tar­jot­ta­va kou­lu­tus­ta.

6)      I­kään pe­rus­tu­va syr­jin­tä ja kal­toin koh­te­lu on kiel­let­tä­vä lain­sää­dän­nös­sä.

7)      Bus­sin­kul­jet­ta­jia on kou­lu­tet­ta­va ot­ta­maan van­ho­jen tar­peet huo­mioon. Van­hoil­le myös il­mai­nen kul­je­tus

Palkansaajien Tutkimuslaitoksen Talous &Yhteiskunta lehden artikkeli


Tätä kysymystä pohtivat Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professorit Anneli Anttonenja (emeritus) Jorma Sipilä artikkelissaan,joka on julkaistu Palkansaajien tutkimuslaitoksen
Talous&Yhteiskunta-lehden tuoreimmassa numerossa 3/2012.
 
Julkisen vanhustenhuollon poliittinen puolustuskyky on heikko. Kentällä ei ole työmarkkinajärjestöjen
kaltaisia vahvoja etujärjestöjä, eikä siellä myöskään vilise vaikutusvaltaisia ammattilaisia. Hoidettavat ja hoitajat ovat useimmiten vanhoja naisia, joita politiikan tekijöiden ei tarvitse kuunnella.

Yritykset ovat löytäneet houkuttelevat markkinat julkisen sektorin aiemmin itse tuottamista
sosiaalisista hyödykkeistä. Huikeat ansaintamahdollisuudet houkuttelevat, ja julkisia hankintoja
koskevat säädökset helpottavat muutosta.Muutoshalua on vahvistettu laajamittaisella mielipiteiden muokkauksella.

Yrityksillä ei ole pääsyä laajamittaiseen hyvinvointipalvelujen tuottamiseen muuten kuin julkisen sektorin järjestämän rahoituksen kautta. Valtion ja kuntien on kerättävä rahat sosiaalisiin hyödykkeisiin ennen kuin yritysten kannattaa niitä tuottaa. Mutta myös kunnilla on taloudellisia ja poliittisia intressejä julkisten palvelujen markkinoistamiseen. Se auttaa leikkaamaan palveluja kustannuksia ja vaikka se lähes aina johtaa palvelutason alenemiseen, kaikki kritiikki ei kohdistu politiikan tekijöihin.

Aluksi pienet, kokeneiden professionaalien vetämät yritykset menestyivät tarjouskilpailuissa
ja raivasivat tietä markkinavetoisen palvelutuotannon hyväksymiselle. Nuo yritykset ovat kuitenkin väistymässä tullessaan suurten ketjujen ostamiksi ja hävitessään niille tarjouskilpailuissa.
Kansainvälisten sijoittajien erityinen osaaminen keskittyykin tarjouskilpailujen voittamiseen. Markkinoistumisella on rajansa ja vaihtoehtonsa. Ylilyönneistä on noussut voimakasta kritiikkiä. Kansalaiset arvostavat yksityistä yritystoimintaa mutta eivät verovarojen kasautumista
sijoittajille veroparatiiseihin. Suurien voittojen kasaaminen välttämättömyyksistä säästämällä  on osoitus ohjauksen epäonnistumisesta.

Hoivassa tärkeintä ovat pysyvät ja henkilökohtaiset suhteet, joita ei voi korvata juristeilla,
ekonomeilla, lomakkeilla eikä tietotekniikalla. Hoivan onnistunut tuottaminen edellyttää henkilökohtaista luottamussuhdetta, ja sellaisena se sopii hyvin pienyrityksille, osuuskunnille ja
järjestöille.

Pääasia on pitää viranomaistehtävinä asiakkaiden pääsy julkisesti rahoitettujen palvelujen
piiriin, heidän tarpeidensa määritys, palvelujen kohdentaminen ja tuloksen valvonta. Tämä on erityisen tärkeää ihmisille, joiden toimintakyky on vähäinen.

Tähän lisään oman kommenttina sen, että kehityksessä on julkisen sektorin ristiriitaisuus, joka johtuu niin ideologisesta kuin käytännöllisistäkin seikoista. Sitra on hääräillyt näillä aloilla Suomen Pankin alaisuudessa kehittääkseen vientituotteita ja päätyen kuitenkin rahastukseen. Toiseksi lääkäreiden asema on järjestelyissä merkittävä. Lääkäreiden keskuudessa lienee ainakin kahta laatua olevia tai niiden sekoituksia. Ideologisia oikeistolaisia tai kutsumuslääkäreitä. Oma ammattikunnan edunvalvonta puoltaa yksityistämistä, mutta toisaalta lääkärin etiikka edellyttäisi kaikista  sairaista huolehtimista ja se ei taas onnistu ilman julkista panostusta.
Päättäjien suuri vaikeus on löytää tähän keinoja ja voisi ajatella, että kolmas sektori on yksi vaihtoehto. Mutta ennen muuta tarvitaan luottamushenkilöitä, jotka jaksavat ja osaavat hoitaa tehtävänsä: Tehdä päätöksiä.
mr


TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!