Valtion vanki

Raimo Sailas puhuu HS:n pääkirjoitussivulla 26.4. 2016 menetetystä vuosikymmenestä ja muistaa, että ihan kaikkea ei voi etukäteen tietää. Kolumninsa hän lopettaa:

Aitojen menoleikkausten tekeminen on tuskaista puuhaa. Jo Jyrki Kataisen (kok) hallitus päätti keventää kuntien tehtäviä ja velvoitteita miljardin euron verran. Nyt on jo kolmas hallitus yrittämässä, eikä tulosta tahdo oikein tulla. Melkeinpä sääliksi käy, kun hallitus kertoo tämän olevan ”haasteellista ja edellyttävän laajaa yhteiskunnallista arvokeskustelua”.

Todellakin: Nyt tiedämme, että ei niistä kuntiin kohdistuvista kevennyksistä mitään tule. Taitaa paremminkin olla kysymys siitä, että valtio usuttaa kuntia joko nostamaan maksujaan tai karsimaan palveluja. Hyvänä esimerkkinä päivähoito.

Ja sitten toinen esimerkki on kaupunkiseudun  maankäytön asumisen ja liikenteen sopimukset (MAL), joiden laatimisen toinen kierros on meneillään ja josta Naantalissakin päätetään seuraavassa valtuustossa. Valtion on osapuolena, mutta ei sitoudu mihinkään. Valtionvarainministeriö ei saada edes muodollisesti mukaan. Kukaan sellaisen osapuolen kanssa viitsi mitään vakavaa puuhata. Aikaa menee ja paperia ja bittejä tulee ja siinä kaikki.
Ehkä tässä on hyvänä puolena, että hetken verran joudutaan joitakin asioita vähintään ihmettelemään. Ja tässä Naantali koskeva aihe eli asuntotuotanto, josta ei mitään ohjelmia paikallisesti edes vaivauduta tekemään.

Kuten yllä olevasta taulukosta ilmenee Naantaliin pitäisi valmistua seuraavan neljän vuoden aikana yli 800 asuntoa. Luonnonmaan Kukolavainoin tonteista meni tarjouskilpailussa viisi!
Ja nyt pientaloja pitäisi nousta sata joka vuonna 2016-2019. Ei taida oikein jalat olla maassa. Mutta onhan sitä sanottu, ettei suurien ajatteleminen ole kielletty.
Mutta tärkeämpää olisi toimia niin, että todella mietittäisiin, mitä voisimme tehdä asuntotuotannon sitä kautta asukasluvun ja työllisyyden kasvun tukemiseksi.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!