Vaarallinen erikoistapaus


Seuraavat kuntavaalit ovat todennäköisesti vuonna 2017 syksyllä. Tämä tarkoitta, että vuonna 2012 valittu valtuusto istuu viisi vuotta. Tällainen menettely viittaa poikkeusoloihin. Itsenäisyyden aikana ovat Suomessa valtuustot valittu aluksi vuoteen 1953 asti joka kolmas vuosi ja vuoden 1956 jälkeen nelivuotiskaudeksi. Suurin poikkeus normaaliin järjestykseen oli vuoden 1936 valtuuston istuminen aina vuoteen 1945 eli yhdeksän vuotta, sitten poikkeus tuli toiseen suuntaan ja seuraavat vaalit pidettiin jo 1947.
Naantalin kohdalla erikoistapaus oli vuonna 1963 maalaiskunnan ja kaupungin liitoksen yhteydessä, jolloin valtuusto istui vain vuoden. Toinen erikoistapaus Naantalissa koettiin vuonna 2008, kun Naantalissa istui samanaikaisesti kaksi valtuustoa eli 2004 vaalissa valittu ja yhdistyneen Saaristo Naantalin valtuusto.

Historiallisesti mielenkiintoista on valtakunnallinen vaaliaktiivisuus. itsenäisyysajan ensimmäisten kuntavaalien 1918 (1919) äänestysprosentti jäi alle neljänneksen 24,5 prosenttia eikä vielä 1936 päästy puolen eli oltiin 48,0 prosentissa.
Sodan jälkeisissä vaaleissa päästiin yli puolen 53,9 prosenttiin ja valtakunnallisesti ¾ osa ylitettiin vuonna 1964, jolloin prosentti nousi 79,4. Naantalin erityisvalleissa 1963 prosentiksi saatiin 77,4.
Äänestysaktiivisuus pysyi vielä korkealla 1980 luvulla, mutta laski niin, että pohjata saavutettiin vuonna 2000 prosentilla 55,4. Vuonna 2018 päästiin 61,2, mutta taas 2012 jäätiin sen alle 58,3 prosenttiin.

Vaaleissa tärkeintä on, että ne pidetään.

Se on mahdollisuus asukkaiden vaikuttamiseen ja niiden avulla saadaan myös valjastettua luottamushenkilöitä yhteisten asioiden hoitajiksi ja valvojiksi.  Kaikki niin olevat kuin tulevat ovat samalla viivalla.

Vaalien pitämisen tärkeys ei ehkä nykyisin tunnu merkittävältä. EVVK-henki on vallalla. Naantalin Maskun liitoskysymys saa kirvoitettua vain 16 kannanottoa 30.000 asukkaan keskuudesta. Henki näyttäisi olevan: Hoitakoon hommia ne, joille se kuuluu. Jos perspektiiviä laventaa voi kuitenkin äärimmäisintä esimerkkiä käyttäen muistuttaa, mitä merkitsi vapaiden vaalien peruuttaminen Kolmannen valtakunnan Saksassa tai alistetuissa kansandemokratioissa. Kyllä Suomessakin presidentin vaalien peruuttamien 1970-luvulla oli häpeällisyyden lisäksi vaarallista.

Nyt vaalien siirtämistä on perustelut ensinnäkin valtuustojen talousvastuun oikea-aikaisuudelle eli, että uusi valtuusto pääsee heti päättämään seuraavan vuoden talousarviosta ja siksi vaalit ehdotettiin siirrettäväksi kevääseen. Viimeinen ehdotus vaalien siirtämisestä vuodella eli syksyyn 2017 on perusteltu maakunta- ja kuntavaalien samanaikaisuudella. 

Tässä ollaan liukkailla jäillä. Ensinnäkin kyse on suuresta tuntemattomuudesta eli ei tiedetä, mistä on kysymys eli mitä tehtäviä ja miten maakuntahallinnolle siirretään.
Vastenmielisintä tässä on kuitenkin taktikointi. Nykyinen Sipilän hallitus on vaikeuksissa ja siksi sen intressissä on siirtää ensimmäinen todellinen kannatusmittaus mahdollisimman myöhäiseen ajankohtaan. Sipilä, Soini ja Stubb toivovat maailmalta mahdollisesti tulevan taloudellisen käänteen auttavan heitä. Ehkäpä pakolaisongelmiinkin totutaan.  Paradoksaalista on että hallituksen vahvimpana oljenkortena on toive, että heidän maalitauluna olleen ay-liikkeen vastuullisuus ratkaisisi onnettomien pakkolakien aiheuttaman ongelman.

Vaalit eivät optimaalisin tapa löytää päätöksentekijöitä. Mutta kun parempaakaan ei tunneta, tulee vaalien säännöllisyydestä pitää kiinni, missään tapauksessa niitä ei saa alistaa poliittiselle taktikoinnille.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!