Uusi Vuoden perinteet ja puheet

Naantalin perinteinen

Uuden Vuoden vastaanottotilaisuus Vanhan torilla muodostuu musiikista, puheesta ja yhteisestä Maamme laulusta. Sille toivoisi enemmän julkisuuta. Kaupungin oma tiedotus ei noteeraa näitä tilaisuuksia; pidetystä hyvästä puheesta ei ole jälkeä ole jäänyt.
Pankaapa merkille, että tämäkin on kulttuuria! Traditio on pitkä aina miesmuistin pituinen, joten ei sitä kannata väheksyä.
Viime vuonna tilaisuudesta kirjoittaessani präntättynä nostin esille pikku asian:

Ilotulitusta ei nähty ja valitettavasti runsas yksityisten järjestämä ei tänä vuonna Vanhan kaupungin kujille näkynyt.  Aina silloin tällöin tulee mietiskeltyä säästöjen tarkoituksenkuisuutta: Onko sittenkin enemmän kysymys organisaation haluttomuudesta, kuin rahan käytöstä?

Monet paikalla olijat ovat tätä säästäväisyyttä ja tiedotuksen niukkuutta hämmästelleet ja tulipa esille yksi julkisen ja yksityisen yhteistyöajatuskin.  Kaupunki voisi aloittaa ilotulituksen Lappalaistenmäeltä tasan klo 12.00 ja sieltä se voisi kääntyä vanhan kaupungin rantaan, jossa yksityinen puoli siihen yhtyisi. Sillä tavalla tulisi näkyvyyttä. Miettikääpä asiaa!

Mitä yhteistä oli Naantalin valtuuston varapuheenjohtajan ja tasavallan presidentin puheissa?


Molemmissa puhuttiin också på svenska ja lopuksi toivotettiin Jumalan siunausta.
Jumalan siunauksesta eivät kaikki tykkää. Joiden mielestä se ei sovi, kun kaikki eivät ole uskovaisi ja toisten mielestä se on jenkkien apinoimista. Vähän pateettiselta se kuulostaa, mutta ei se haittaa. Joka tapauksessa se on puhtaasti puhujan oma valinta. Ja Ruotsin käyttämine yksikielisessä Naantalissa ei ole pakollista, mutta se ei ole pahastakaan.

Naantalin puhe

Uuden Vuoden vastaanottopuheen pitänyt Pohjanmaalla syntynyt ja Ahola Transportin johtotehtävissä oleva 40 vuotias, kuusi vuotta Naantalissa asunut kristillisdemokraattien ruotsinkielinen Tommy Björkskog on Naantalin valtuuston varapuheenjohtaja.

Hänen puheessaan korostettiin Naantalin yksituumaisuutta ja puheen sisältä löytyi kriitillisen etiikan sanomaa. Näkökulma oli positiivinen. Ihan hyvä.

Presidentin puhe

  • Nii­nis­tön oma kan­ta tu­li pu­hees­sa sel­väk­si. Unio­nin pi­tää ol­la re­hel­li­nen, yk­sin­ker­tai­nen, sään­nöis­tään ja pe­ri­aat­teis­taan kiin­ni pi­tä­vä. Kes­ki­näi­sen ta­lou­del­li­sen vas­tuun li­sää­mi­nen vai­vih­kaa ja il­man jul­kis­ta kes­kus­te­lua ei­vät saa pre­si­den­tin tu­kea.
  • Kun pää­tee­mo­ja on vä­hän, myös pois­jä­te­tyt ai­heet si­säl­tä­vät vies­tin. Tä­nä vuon­na nii­den jouk­koon kuu­lui myös Ve­nä­jä, vaik­ka maan si­säi­nen ti­la ja ul­koi­nen käyt­täy­ty­mi­nen ovat var­mas­ti tar­kas­sa seu­ran­nas­sa. Va­lin­taa se­lit­tä­nee pre­si­den­tin äs­ket­täi­nen leh­ti­haas­tat­te­lu ai­hees­ta.
  • Muu­ten­kin pe­rin­tei­nen tur­val­li­suus­po­li­tiik­ka ja suur­val­ta­suh­tei­den ar­vioin­ti jäi pu­hees­sa vä­hem­mäl­le. To­den­nä­köi­ses­ti ta­voit­tee­na oli ku­va­ta maail­man ti­laa ja tu­le­vai­suut­ta enem­män yk­sit­täi­sen suo­ma­lai­sen kuin pre­si­den­tin ka­len­te­rin nä­kö­kul­mas­ta
    Hs PK 2.1.2014.

Puheen selittäminen, sen sisällön arvioiminen ja aivan erityisesti analyysi siitä, mistä ei puhuttu , on median ja kansalaisten yhteistä keskusten aihetta.osallistun tähän minäkin.

Omasta puolestani olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka näkivät puheen muistuttaneen entistä enemmän Niinistöä.  

  • Talouskomissaari Olli Rehn luonnehtii presidentti Niinistön uudenvuodenpuhetta tarpeelliseksi ja painavaksi puheenvuoroksi. Rehn sanoo pitävänsä ansiokkaana erityisesti sitä, että Niinistö muistutti suomalaisia Suomen ja Euroopan pysyvästä yhteydestä ja siitä, että Eurooppa on Suomen henkinen koti.

  • Rehn yhtyy Niinistön näkemyksiin myös siltä osin, että suomalaiset pystyvät parhaiten vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa osana Eurooppaa Yle 2.1.2014

Tähän Eurooppa-pohdiskeluun on heitetty arvio, ettei presidentti ottanut selvää kantaa federaatiokehityksen toivottavuuteen. Se ei olekaan helppo asia ja vaikka olen varma siitä, että on perusteltua hoitaa asioita enemmän yhdessä, niin ymmärrän asian siten, että sen asian ajaminen ei ole nykyisessä mielipideilmastossa helppoa. Ja presidentti toisessa puheensa kohdassa mainitsi syytkin: Vaarana on liiallinen byrokratia ja toisaalta suurten maiden ylivalta. Mutta päätöksentekijöitä ei tarvita helppojen juttujen hoitamiseen ja siksi on pohdittava Suomen tilannetta.

Kuuluuko ylipäätänsä EU asioiden pohdinta presidentille nyt, kun perustuslaissa on selvät kirjaukset siitä, että EU-asiat ovat hallituksen ja pääministerin vastuulla.
Ensinnäkin totta kai presidentillä on oikeus mielipiteisiin sinänsä, mutta tässä kohdassa itse edustan sitä kantaa, että presidentillä on velvollisuus oman vastuualueensa kannalta erityisellä tarkkaavaisuudella seurata, mitä EU:ssa tapahtuu. Muistamme presidentti Mauno Koiviston kannan, että hänelle EU-valinta oli ennen muuta turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Turvallisuuspolitiikka on taas ulkopolitiikan yksi keskeisistä alueista, joten EU-asioiden jättäminen yksinomaan hallitukselle on ristiriidassa presidentin ulkopoliittisen johtajuuden kanssa. EU:n muuntuminen federalistisemmaksi ja vielä enemmän esitykset siitä eroamiseksi ovat sosiaalisen, taloudellisen ulottuvuuden lisäksi paljolti ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä.  Toivottavasti puhetta kuunneltiin. Entistä useamman soisi havahtua huomaaman, että kysymys ei ole kampaajien kenkien koroista, vaan Kysymys on Suomi nimisen  kansakunnan tulevaisuudesta. presidentti asiasta puhui näin:

  • Suomi on myös ansiokkaasti korostanut luotonantajien omaa vastuuta. Markkinavoimien tuleekin vastuu tuntea, silloin niistä samalla tulee vartijoita sopimusten noudattamiselle.
  • Meidän suomalaistenkin on oltava rehellisiä. Minäkin olen; eurooppalainen tie on meidän tiemme. Se on Suomen tie. Mutta meidän täytyy tarkoin tietää – ja myös siihen vaikuttaa – minne tie vie.
  • Kevään EU-vaalit eivät suinkaan ole pelkkää Eurooppa-politiikkaa, niissä tehdään Suomen tulevaisuutta. Siksi rohkaisen rehelliseen keskusteluun.

Seuraava kohta presidentin puheessa taas viittasi Suomen Eurooppa yhteyteen ja merkittävää oli mitä siinä yhteydessä ei korostettu eli vapaussota jäi mainitsematta:

  • Ensi kesänä tulee kuluneeksi sata vuotta ensimmäisen maailmansodan syttymisestä. Neljän vuoden ajan raivonnut konflikti vaati miljoonia uhreja, ja piirsi maanosamme rajat uudelleen. Tästä ahjosta nousi myös itsenäinen Suomemme. Yleisen mullistuksen oloissa voimamme riittivät vapauden saavuttamiseen. Meidän on syytä muistaa historiamme. Suomen paikka on aina ollut osana Eurooppaa. Meidän kohtaloamme ei voi siitä erottaa.







TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!