Uudet iloiset veronmaksajat ja vähän muuta

Supercell20131020.JPG

Helsingin ja Turun Sanomissa oli tietenkin superjuttuja Supercellistä. Eikä tämä ole mikään Murmanskin Sini Saarelan superselli, josta Ylessä viihteessä irvailtiin.
, Tässäkin totta kai kommentoidaan suurta ja innostavaa uutista, ei peliteoriasta ja pelitekemisestä.Kuva TS:n verkkosivuilta on hyvä esimerkki siitä. miltä lehdet ovat näyttäneet.  Mistä on kysymys, siitä on kirjoitettu paljon;  aloitetaan Hesarin sunnuntaisivuja :
Ovista ja ikkunoista oli otsikkona ja ingressinä:
Ilkka Paananen
ja Mikko Kodisoja perustivat peliyrityksen kolme vuotta sitten. Tällä viikolla he saivat siitä satoja miljoonia euroja. Nyt he laittavat hyvän kiertämään.

  • Super­cel­lin me­nes­tyk­ses­tä hyö­ty­vät myös suo­ma­lai­set ve­ron­mak­sa­jat. Yh­tei­sö­ve­ro mak­se­taan Suo­meen, ja kau­pas­ta syn­tyy muh­kea pääo­ma­tu­lo­pot­ti.Ve­ro­tu­lo­ja ker­tyy tä­nä vuon­na noin 260 mil­joo­naa eu­roa.
    Paa­na­nen ja Ko­di­so­ja ovat il­moit­ta­neet, et­tä yh­tiö mak­saa ve­ron­sa jat­kos­sa­kin mie­lel­lään juu­ri Suo­meen. Täs­tä myös osa­kas­so­pi­mus pi­tää huo­len. Myös Te­ke­sin myön­tä­mät in­ves­toin­ti­lai­nat on mak­set­tu jo ta­kai­sin, vaik­ka ei oli­si tar­vin­nut.Ve­ro­jen li­säk­si he ai­ko­vat lait­taa ra­han kier­tä­mään Suo­men ta­lou­des­sa. Kak­sik­ko ai­koo ryh­tyä si­joit­ta­maan ra­ho­jaan suo­ma­lai­siin kas­vuy­ri­tyk­siin.
    "Ei pel­käs­tään pe­liy­ri­tyk­siin. Sel­lai­set fir­mat, jois­ta voi­si teo­rias­sa tul­la uu­sia Fa­ce­boo­ke­ja tai Goog­le­ja, ovat lä­hel­lä sy­dän­tä". Paa­na­nen sa­noo.

  • Eh­kä juu­ri täl­lai­sen ta­ri­nan Suo­mi tar­vit­see syk­syl­lä 2013. Jos se oli­si vä­hän sa­man­lai­nen va­lo kuin kak­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten, kun tun­ne­lin pääs­sä lois­ti No­kia. Tä­mä on eri­lai­nen va­lo, ai­van var­mas­ti. Yri­tys, jo­ka ei edes ha­lua pal­ka­ta lii­kaa vä­keä. Tas­ku­lam­pun va­lo­kei­la, ken­ties. Mut­ta va­lo kui­ten­kin.

Tarvitaan tietenkin ja on hyväksi, että on hyvääkin. Kyllä tästä kurjuudesta ja kestävyysvajeesta saarnataan liian kanssa, jopa niin, etteivät nekään joilla varaa on, uskalla edes kaljalla käydä.

Tällaisissa tapauksissa pelottaa se tutuksi tullut ilmiö, että jäädään odottamaan kaiken ratkaisuksi juuri muita tällaisia ja sitten kun maailma ei - simsalaplim napautuksella - muuttunutkaan, niin muutaman vuoden päästä ilkutaan, eihän siitä sitten mitään tullutkaan. Ja tavallisesti lisätään,kuten taisin sanoa. Nokian tapauksesta löytyy hyvä malli: Ensin nostetaan ylös jumalaisiin korkeuksiin ja sitten sotketaan maanrakoon.

Turun Sanomien kulttuuripäätoimittaja Riitta Montolla on omat visiot, joissa  on itsenäistä omaperäisyyttä:

  • Diplomi-insinööri Paananen nimittäin arvioi lehdessämme tänään, että humanististen aineiden vahva asema Turun yliopistossa on pelialan kannalta hyvä, koska näin syntyy sisältöosaamista. Näkemyksiä luetaan varmasti tyytyväisinä sekä Turun yliopistossa että Turun ammattikorkeakoulussa, joka on jo vuosia kouluttanut pelialan osaajia.

Tämä on oikein ja kohtuullista.  En kuitenkaan jaksa olla mainitsematta, että on hyväksi, että on  erilaisuutta. Tarkoitan, että humanismia tarvitaan ja yliopistojen täytyy olla monipuolisia eivätkä ne saa olla kiinnostuneita vain nopeista voitoista ja välittömistä hyödyistä. Mutta ei sekään aika  - eikä siitä ole kauan - ollut viisasta, jolloin kaikkea soveltavaa pidettiin sopimattomana.
R
Riitta Monto jatkaa vanhuusaspektista ja lainaa alan professoria Riitta Suhosta. Muistelen tässä taas Geriatrian gurua Reijo Tilvistä ja vanhusaktiivia  Vappu Taipaletta, joiden suusta olen kuullut samat selkeät sävelet. Päätoimittajaa lainaa seuraavan selkeän kohdan. Toivottavasti tämän lukevat myös sote- ja kuntasatraapit Helsingissä.

  • Pidän Suhosen tarjoamasta näkökulmasta erityisesti siksi, että se kumoaa vallitsevan käsityksen: ikääntyneet ja vanhukset ovat taakka, jota yhteiskunta ei kestä.
  • Suhosen tavoin voi ihmetellä, miksi ikääntymisestä puhutaan vain ongelmana. Juuri korkea ikä, hyvinvointi, terveys ja toimintakyky ovat olleet hyvinvointivaltion tavoitteita, joihin tutkimusten ja tilastojen mukaan on myös komeasti ylletty.

Lopussa sitten ehkä aiheellisesti kriittinen sormi sojotti Janne Virkkuseen, joka muistelmissaan on ollut jälkiviisas, ja joka on arvostellut omaa lehteään ja hänen jälkeensä tulleita. Näin Monto:

  • Sen sijaan huomioni kiinnittyi viime sunnuntain tv-haastatteluun, jossa Virkkunen kritisoi seuraajaansa Mikael Pentikäistä, nyt entinen päätoimittaja hänkin. Suhteessa pääministeri Mari Kiviniemeen Helsingin Sanomat oli Virkkusen mukaan mennyt ”sekaisin Marista” julkaistessaan epätavallisen otsikon Onnea rouva pääministeri.”Ei semmoisia tehdä”, totesi Virkkunen mutta puhui itse useissa tv-haastatteluissa huomattavan tuttavallisesti Marista ja Tarjasta tarkoittaen pääministeri Kiviniemeä ja presidentti Halosta.

Mahtoikohan Riitta Monto oivaltaa asian varsinaisen sisällön sittenkään oikein: Naisista voi puhua etunimellä menemättä niistä sekaisin. Pentikäisen sekaisin menosta tuli tietenkin vakavampi siksi, että kyse oli vielä puoluetoveruudesta eli siinä yhdistyi ihastuttava nainen ja hyvä yhteinen aate, joka ehkä jätti kriittisyyden toisarvoiseen asemaan. Mutta kyllä kansa tiesi.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!