Työväenliike. NYT

NokianTyC3B6vC3A4enmieskuoro20130907.jpg

Työväenliike. nyt - tapahtuma Tampereella oli hyvin järjestetty ja sen ohjelma sopii l yleisölle. Puheita oli tultu kuulemaan. Sen voi havaita väen liikkeistä. Mutta kyllä ohjelmakin ihan perinteisin menoin maistui  tällaisille ikänsä mukana olleille. Lauluorkesteri Jean S  sen laulusolistina Jutta ja  Aikuinen nainen oli elämys. Minkä taittelijan politiikka onkaan vienyt.

Tarja Halonen osaa ottaa yleisönsä ja tietenkin hänen asemansa onkin helpompi siksi, ettei itse suorastaan vastaa vaaleissa puheistaan. Hän on kuitenkin solidaarinen ja ymmärtäväinen, vaikka vähän riveistä ja niiden välistä heijastuukin kysymys olisiko voitu tehdä toisinkin ja ehkä voisi kuunnella herkemmällä korvalla kansaakin.
Hän ei sitä maininnut ääneen, mutta minulle mieleen tuli, että kokemuksen mukaan piru piilee yksityiskohdissa, olisi hyvä pitää mielessä. Tarja Halonen on luonteva esiintyjänä ja hän saa kontaktin yleisöön eikä se johdu pelkästään sukupolvesta.

Jutta Urpilaisen puhe on enemmän esiintymistä. Siinä on hiottua sisältöä ja puhe on kuuluvaa, julistavaa. Mutta erityisesti Tarja Halosen jälkeen hänen sanomansa ei tahdo tulla perille.
Ja vielä vaikeampi oli Jouni Backmanin D-puhe Demokratia + digitaali- puolueesta. Se oli seminaariesitelmää eikä puistopuhetta.

Puolue on vastuunkantaja ja linjastaan kiinni pitävä kokonaisuuksien hallitsija, oli se sanoma jota puolueen johto yritti viestittää.
Se on helppo hyväksyä, mutta sen kääntäminen kannatukseksi onkin vaikeampaa silloin,kun yksityiskohdat tökkivät. Ja siitä nyt on kysymys.

Oheinen kuva ehkä kertoo jotain: Puheenjohtaja pienenä suurten rakennelmien keskellä.


Pikkujuttu, mutta ei vähäinen, oli puolueneuvoston puheenjohtajan  Pia Viitasen terveiset Turun Varissuolta. Siellä oli lämmin henki ja Pia itseään lähiöministeriksi kutsuva muistuttikin, että 1,5 miljoona ihmistä asuu lähiöissä, joihin olisi kohdistettava asuntopoliittisia toimia. Ne toimet osuisivat myös niille, joilla tarvetta on muistakin syistä.
Pia on Hervannasta ja puistopuheisissa paikalla olleille kehuin, että olin Hervannan syntyy vaikuttamassa silloin 1960-luvun lopussa, kun Teknillisen Korkeakoulun ylioppilaskunta ei Hervantaa hylännyt, kuten Yliopiston opiskelijat tekivät.

Työväenpuolueen jalkareitti puistosta Väinö Linna aukiolle kulki kivetystä pitkin, jossa oli mm:ssa seuraava teksti: 



Iltamat ja työväenlaulu ja Erkki Tuomiojan esitys Forssasta nykypäivän keskinäis riipuvuuden maailmaan  päättivät Tampereen tilaisuuden.
Eki on luennoitsijana helposti kuunneltava ehkä jopa sujuvuudessaan väsyttäväkin. Mutta kyllä hänellä ideaa on: Hänellä on omaa maailman katsomusta ja vaikka se on useasti ollut oppositiohenkistä, on siihen tullut - johtuukohan asemasta tai iästä - vähän pehmennystä eikä hänen maalitaulunsa tällä hetkellä ole puolueen johdossa, kuten asian laita on ollut aikaisemmin.
Mutta palataan näihin asioihin joskus myöhemmin, joitakin aiheita kommentteihinkin totta kai sieltä löytyi.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!