Merikelillä on strategia ja Urpilaisella taktiikkaa

Quentin Peel kirjoittaa FT:ssä 1.7.2013 kolme kuukautta ennen Saksan tärkeitä vaaleja kaikkia kiinnostavasta ja merkittävästä ilmiöstä nimeltään Angela Merkel seuraavasti.


  • Saksan liittokansleri Angela Merkel on hyvin varovainen. Hän vihaa sanella mitä tahansa, joka voi viitata "visioon". Hänellä ei ole aikaa ideologialle. Hän on pragmaattinen ja pitää jatkuvia saarnoja hyvän talouden hoidon tarpeesta Se on kaikkea muuta kuin karismaattista.
  • Hänen politiikkaa kuvataan epäsymmetriseksi demobilisaatioksi, joka tarkoittaa, että saadaan omat liikkeelle, mutta ei muita. Siksi ei pidä ärsyttää. Siksi pitää ongelmakohdissa olla mahdollisimman lähellä vastustajia.
    Pitää siis saada omat peruskannattajat liikkeelle, ja päinvastoin pitää välttää asetelmaa, joka innostaisi vastustajia vaaliuurnille

Vaalit ovat edessä ja syyskuussa olemme viisaampia.

Onhan tässä paljon tuttua. Suomessakin opiskeltu ja opiskellaan tarkkaavaisesti suuren Saksan tapahtumia.

Ensinnäkin meilläkin Kokoomus Jyrki Kataisen johdolla on onnistunut hyvin saamaan omat kannattajansa liikkeelle
Nyt kokoomus on ”erehtynyt” ajamaan yli-innokkaasti
kuntarakenne- ja sote-uudistusta.

 Asetelma on ongelmallinen sosialidemokraateille, koska demarit ovat yrittäneet saada kannatusta olemalla EU-asioissa Kokoomusta kriittisempi, mutta Euron puolella kuitenkin ja taas kuntarakenne - sote-asiassa demarit eivät ole niin innokkaita kuin Kokoomus, mutta ovat sitoutuneet hankkeeseen vaikkeivät pakkoliitoksia hyväksykään. Kaikissa ollaan kakkosena.
Asiallisesti näissä suurissa kysymyksissä demarit eivät nouse todelliseksi haastajaksi.

  Epätoivoisia yrityksiä

Yhdessä asiassa Jutta Urpilainen on muita kovempi luu: Hän sietää käsittämättömällä tyyneydellä huonoa menestystä ja vastoinkäymisiä. Hän on jääräpäinen valitsemalleen linjalle, mitä se sitten onkin. Hän pitää puoluetta otteessaan eikä mitään merkittävää liikettä häntä vastaan ole. Hänelle ei nähdä vaihtoehtoa, vaikka suurella todennäköisyydellä voisi väittää, ettei se tästä huonommaksikaan voisi mennä. Kysymys ei siis olekaan hänen persoonastaan vaan yleisestä neuvottomuuden tilasta, johon puolue on saatettu tai pikemminkin ajautunut edellisten vaalien onnettoman torjuntavoiton seurauksena. Silloin luultiin, että taktisilla kuviolla ja tiukalla eurokritiikillä ja satunnaisella hallitusneuvottelutuloksilla voidaan kohentaa asemia ajattelematta asioista sen syvällisemmin.

Tässä ollaan eikä muuhun pystytä. Vika ei ole vain johdossa, vaan meissä hampaattomissa myötäjuoksijoissa.

Aiheesta on kirjoituksia palstalla laajempi erittely otsikolla 1.7.2013 ....

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!