Trumph & Cox

TrumphjaCox20160718.jpg

Viimepäivien tapahtumat ovat taas kerran herättäneet halun löytää poliittinen messias, tai ellei ihan sellaista, niin sitten sellainen hybridi yhdistelmä ihminen, joka olisi Donald Trumphin ja Jo Coxin yhdistelmä.

Puhutaan siis uudesta poliitikosta, jota kutsun lyhenteellä UP.

Esimerkkitapauksista toinen on ideologiansa vuoksi murhattu vasemmistolainen nelikymppinen kahdenlapsen äiti ja toisaalta upporikas suurisuinen seitsemänkymppinen populistinen naistenmies.

Tässähän on kysymys vanhastaan tutusta vastakkain asettelusta; sitä voidaan luonnehtia vaikkapa ihminen vastaan raha. Mutta käytännössä Trumphin tyyppi - siis se tyyppi, joka haluaa valtaa - voi menestyä. Hyvä minä on ihailee Coxia, mutta itsekkäämpi - uskallanko sanoa- materiaalinen minämme äänestää Trumphia. 

Mutta näin Simon Kuperin kuvaa messiasta siis häntä, jota nyt odotetaan. siis UP:n pitäisi olla tai seuraavan lainen:

Uudella politiikoilla on oltava (message) sanoma on oltava viesti. Toimiakseen entistä paremmin hänen tulee olemuksellaan ilmentää hänelle viestiään. Hän on mieluiten tavallisten tavallisen ihmisen joukosta metropolien eliitin ulkopuolelta. Tehdastyöläisen tytär, kuten Jo Cox tuntee miten kansan syvät rivit elävät ja asuvat.

Uusi poliitikko tulle politiikan ulkopuolelta,; toinen hyväntekeväisyydestä toinen kiinteistöalalta.
Uusi poliitikko ei saa olla kenenkään taskussa ja tässä viitataan Hillary Clintonin rahoittajiin.
UP:n pitää edustaa optimismia, mihin brexitin vastaien siis EU:n puolesta kampanja ei pysynyt.
UP:n tulee olla patriootti eikä Jeremy Corbun voi kieltäytyä laulamasta kansallislaulua. Se ei voi olla hikeä ja kyynelitä, vaan sen on sovittava latinoille, valkoisille työläisille ja muslimeille.

UP:n ei pidä kuitenkaan puhua politiikkaa vastaan, sillä se toiminnan siinä mahdottomaksi.
Saksassa Baden-Württemberg konservatiivisessa osavaltiossa menestynyt vihreä Winfried Kretschsmann  kertoo, että pitää kuunnella, mutta päättää itse. Nelson Mandela jaksoi kuunnella muitakin kuin tukijoitaan, valkoisia afrikkalaisia.
Muutoksesta kärsivät köyhät eivät jaksa kuunnella nykyisen epätasa-arvon aikakaudella heille kydyttömiä kansantalouden BKT-juttuja.
Vanhat huonosti menestyneet johtajat kuten Ranskan presidentit Francois Hollande ja Nicolas Sarkozy ovat rasite puolueilleen.
José Manuel Barroso pankkiriksi ryhtyminen vie uskottavuutta toiminnalta. Tällainen on estettävä.

Niinpä niin.

Ominaisuuksia pitää olla. Mutta on varmaa, että ajankohta, tuuri ja ikävä kyllä myös markkinointi ovat ratkaisevassa asemassa. Ja mikä pahinta; eivät äänestäjät ole mitään kansanvallan ritareita, eivät he analysoi, arvioi eivätkä voi tietää, mitä tilatessaan saavat.
Siksi olen naiivi ja olen sitä mieltä, että politiikan pitää edustaa sitä, mihin uskoo eli nytkin pitää puolustaa demokratiaa, ihmisoikeuksia, kansainvälistä yhteistyötä ja EU:ta.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!