Tasajyvän parasta antia ovat tuokiokuvat

TasajyvC3A4llC3A4Vahtera20161215.jpg

Historiattomuuden häpeä

Aivan aluksi totean, että oli ilo kuulla Vallis Gratiae yhdistyksen kunniapuheenjohtajan Raimo Vahteran suusta kirjansa Tasajyvällä julkistamisen yhteydessä lausuma piikki Naantalin historiankirjoituksen laiminlyönnistä.
Merkittävää oli, että hän kokoomuslaisena antoi risuja Naantalin Kokoomukselle, joka on estänyt uudemman ajan historiamme kirjoittamisen. Säästöihin vedoten peruttiin jo ansioituneen kirjottajan kanssa sovittu kirjoittaminen. Häpeä entiselle sivistyspuolueelle.

En ole dekkarfani enkä kirjallisuuden tuntija enkä kriitikko. Siksi jätän tuon romaanin juonen muiden arvioitavaksi.

Raimo Vahtera oli TS:n  päätoimittajana vaikutusvaltaisin naantalilainen

Raimo Vahtera oli  hyvässä mielessä toimittaja, hän on kiinnostunut ja innokas. Hänellä on omat näkemyksensä, mutta hän ei ole kuuro. Nämä ovat tekijöitä, joiden vuoksi hänen kirjojaan kannattaa lukea.

Kun kirjassa kulkee Ramin mukana voi nähdä innokkaan kävelijän niissä nurkissa, joista hän puhuu. Yksi ensimmäistä tapaamisesta on tapahtunut joskus 70-luvun kuntavaalien aattona. Hän jakoi Kokoomuksen minä demareiden mainoksia; taisimme todeta, että onneksi vaalit ovat jo huomenna. Tämä tarkoittaa, että Ramin kanssa kaikissa olosuhteissa on voinut käydä hyvässä hengessä keskustelua molempia osapuolia kiinnostavista kysymyksistä.
Tämän jälkeen 50-vuotisen Naantalissa asumisen monet vuodet Raimo kulki fiksun Riitta-vaimonsa kanssa. He viihtyivät keskenään ja hauskaa oli. ”Juhlat jäivät kesken”, oli Riitta sanonut kirkkoherralle ankaran sairauden aiheuttaman vääjäämätöntä kuolemaa odottaessaan.
Onneksi Raimo jaksoi jatkaa suuresta menetyksestä huolimatta kirjoittamista.

Osumia ja pikku huteja

Valtavasta materiaalin läpikäynnistä on jäänyt haaviin sellaisia sattumia, jotka ovat monessa suhteessa tärkeitä ja mielenkiintoisia. Niihin kannatta tutustua kaikessa rauhassa.
Raimo ilmoittaa vastaansa kirjassa olevista virheistä ja lisään siihen vielä myös valinnoista.

Kangas
Naantalin jakautumisen aikaa olisi voinut syventää mehukkaiden rikosjuttujen lisäksi kertomalla, että kyllä politiikallakin oli roolinsa, Kaupunginjohtajaksi sotasankarina valitun Lasse Kankaan kaikki linjaukset eivät miellyttäneet. Suojeluskunnan luvatta ottamien NTY:n torvien kohtalosta päätettäessä Kangas tuli leimatuksi demarien sympatiseerajaksi. Tämä oli Naantalin vanhakantaisen porvaripolitiikan harjoittajille kauhistus.

Kalkas
Jaakko Kalkas erotettiin kaupunginvaltuuston yksimielisellä päätöksellä. Raimon asian erittely ei osunut oleellisimpaan. Jaakko Kalkas ei pelkästään tehnyt kaupungin nimissä tyhmää sopimusta, vaan hänen erottamisen syynä oli se, että hän saattoi Kokoomuksen johtomiehet todella hankalaan asemaan valehtelemalla eli kiistämällä sopimuksen olemassa olon. Se oli periaatteen miehille liikaa. Niin kutsuttujen Kankaan kannattajien joukossa ei ollut juurikaan kostoajatuksia.

Kallio
Jorma Kallion merkittävimmäksi (ainoaksi?) saavutukseksi Raimo nimeää Musiikkijuhlat. Johtamistaitoinen ja aktiivinen Jorma Kallion toimi ansiokkaasti suurimman osan urastaan. Eli Jorma Kallion uraa ei pidä arvioida vain viimeisten vuosien perusteella. Mutta toisaalta ei ole oikein antaa kunniaa hänelle asiasta, jossa hän oli vain toimeenpanija eli jos joku Naantalin johdosta tulee nimetä Musiikkijuhlien paikalliseksi ”isäksi”, niin se on Eero Sutinen.

Tässä oli muutamia kohtia, joissa Raimon heikkpoudeksi voi näillä silmillä katsoessa laskea yksipuolisuuden. Mutta se on pientä ansiokkaan kokonaisuuden kannalta.

Kirja sopii meidän aikamme, tuotteillakin pitää olla tarinansa puhumattakaan politiikasta. Faktan ja fiktion sekoittaminen lisää mielenkiintoa, mutta se ei poista todellisen historian ammattimaisen kirjoittamisen tarvetta.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!