Tarina maasta ja politiikasta

HeikkiSirenPunkalaitumensanomat20160317.jpg

Naantalin Työväenyhdistyksen toimintaan liittyy tapahtumia, jotka eivät koskaan jätä. Tämä on yksi eniten mieleen jääneistä.

Punkalaitumelta kotoisin oleva Heikki Siren oli tullut Nesteelle töihin. Hän oli enemmän vetäytyvä kuin esiin työntyvä. Säntillinen ja hyväkuntoinen ilmeisen tarkkakin. Heikki liittyi iloksemme yhdsitykseen.

Järjestimme elintarvikehuollosta vanhan työväentalon saunakamariin seminaarin, jota veti Lounais-Suomen kirjapainon faktorin hommat jättämään joutunut Erkki Peltonen. Eki oli kiinnostunut yhteiskunnallista asioista laajakulmaisesti ja fundeeraus oli paljon lukeneen toisaalta kovin käytännöllisen Ekin tunnusmerkki.

Hänen valaisevan esitelmän jälkeen siirryttiin keskusteluun, joka muutaman puheenvuoron jälkeen kääntyi Heikki Sirenin esittämän kysymyksen johdosta arkipäivän politiikkaan: Heikki ihmetteli,

että miten on mahdollista, että hän ei saanut pitää kotikunnailtaan Punkalaitumelta ostamaansa pientä maatilakiinteistöä. Maanhankintalain mukaan kauppa oli purkautunut ja maa oli mennyt naapuruston viljelijöille. Tällainen menettely oli Heikin  mielestä yksinkertaisesti väärin ja kysymys kuuluu, että mitä SDP tekee?


Kansanedustajana taisin vastata, että Suomen maatilat ovat liina pieniä ja että kokoa pitäisi suurentaa, ehkäpä lisäsin vielä, että näin on Keskustan kanssa samassa hallituksessa olevan puolueen meneteltävä hallituksen koossa pitämiseksi.
Heikkille tämä riitti ja siitä paikasta hän pyysi eroa puolueesta ja yhdistyksestä, eikä sen jälkeen koskaan mieltään muuttanut.

Heikki on jo nyt vuosia ollut eläkkeellä. Hän  on ollut ahkera liikkuja ja kunnostaan huolta kantava. Nyt on askel lyhentynyt ja vaivoihin hän ei ole saanut apua.  Morjenstamme ja joskus vaihdamme muutaman sanankin. Heikin murretta ja puheenpartta on mukava kuunnella.

Huonoa omatuntoa Heikin ja NTY:n suhteesta kantavana en kuitenkaan ole tohtinut asiaa nostaa esille, sillä sellaisella määrätietoisuudella Heikki valintansa teki. Ja mikä pahinta: Hän oli oikeassa yksilön oikeuden ja kohtuuden kannalta ja me/minä väärässä, kun emme tätä oivaltaneet. Hallituspolitiikkaan liittyvä maatalouspolitiikka on toisarvoista, kun yksilö asiaa miettii vapaan yhteiskunnan perusoikeuksien kannalta.

Tuhkamarkkinoiden aikana tapasin Heikin sauvakävelemästä markkinakojujen lähellä ja kuulumisia kyseessäni hän ilmoitti haluavansa jättää minulle pari artikkelia Punkalaitumen Sanomista.
Artikkelit koskivat maatalouspolitiikkaa ; toisessa alle kuusikymppinen Keskusta mahtimiehiin kuulunut eläkeläisisäntä puuhasteli biomateriaalin keruun kimpussa ja toisessa artikkelissa kerrotaan, mitä tukia metsänomistaja saa harventaessaan omaa metsäänsä.

Vaikka vastakkain asettelua ei pitäisikään harrastaa ja vaikka voimme pitää näitä kasantalouden kannalta vaikutuksiltaan vähäisinä eli siten siedettävänä, niin koko ikänsä työtä paiskineen miehen silmissä yhteiskuntamme on epäoikeudenmukainen. Tähän liittyy sellainen sosialidemokratian kannalta kestämätön vääryys, että kysymys on omistamiseen suomasta usein perinnön myötä tulleesta etuoikeudesta. Tätä ei voi yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaatteiden aatteen kannattaja puolustaa.  

Olen tilittänyt epäonnistunutta suhdettani maatalouspolitiikkaan kirjottaessani Risto Lindroosin syntypäivän yhteydessä aiheesta seuraavasti:

Maatalousjärjestelmän moittiminen (viittaus 1987 eduskuntavaaleihin) koettiin hyökkäykseksi kovaa työtä tekeviä ahkeria maatalousyrittäjiä kohtaan. Kun ihmisen ja maan suhde on poikkeuksellisen voimakas, niin pitkää päivää raatava ei voi ymmärtää, että hän tekisi jotain väärää.  Eikä hän olekaan tehnyt. Se on ollut järjestelmä, joka pääsi kehittymään ja vääristymään maailman kaupan avautuessa ja hintojen vaihdellessa voimakkaasti tuottajamaasta riippuen. Ja sitten vielä se tärkeä omavarisuus, jota ei normaaliaikoina aina muisteta.

Maatalouspolitiikka on sittemmin saanut uuden muodon EU:n puitteissa ja Suomen korkeahintajärjestelmä on mennyttä aikaa. Mikon pelto (viimeisimpiä Lindroosin Riston mailla raivattuja) on ja sitä viljellään ja mikä parasta Impivaaran tiellä kävelevien maisema on avartunut. Hieno ympäristön hoitoa se on ollut.

Nyt omistusrajoitukset ova väistyneet ja kiintiöitäkin puretaan, mutta siitä huolimatta tämä  näkökulma ikiaikaiseen ihmisen maan suhteeseen on edelleen yhteiskunnassa vaikuttava tekijä.
Kun nyt ajattelen Heikin asiaa, niin teen johtopäätöksen, että suhde maahan on varmaan ollut se voimakas tekijä, joka sai Heikin reakoimaan; toive ja pettymys oli kohtuuton yhdistelmä vakavalle miehelle. Suhde on yleiseltäkin kannalta monimutkainen, sillä voimakkaaseen tunteeseen liittyy myös laillinen yksilön oikeus maan omistukseen, joka puolestaan vahvistaa riippumattomuutta ja vapauden tunnetta.

Mutta kun tämä maa - siis maatalousmaa- on samalla tuotannon tekijä, tuotantoalusta, niin joudumme hankaliin ja helposti vääristyviin elintarviketuotannon ratkaisuihin, joita on vaikea sovittaa voimakkaan tunteen mukaiseen oikeudenmukaisuuteen.

Heikki Sirenin olisi kuulunut saada pitää ostamansa maa ja meidän sosialidemokraattien olisi pitänyt puolustaa hänen oikeuttaan.

Mutta tästä ei pitäisi syyllistää kovaa työtä tekevää, viljelyksistään ja metsistään huolehtivaa isäntää.
Oikeutta, kohtuutta ja alkutuotantoa on voitava harjoittaa samanaikaisesti.

mr

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!