Syyria on 1600-luvun Saksan kaltainen sotatanner

EpC3A4pyhC3A4sotaSyyriassastephens20151203.JPG

Philip Stephens kirjoittaa Syyriassa kuuluvan kaiut Euroopan 1600-luvulta, kolmekymmentä vuotisen sodan ajalta. Jolloin protestantit ja katoliset sotivat raakalaismaisesti nk. uskon sotia, joihin liittyi suuria voimapoliittisia intrigejä.

Samoja vertauksia on esitetty ja osoitettu, että taas ollaan puhdasoppisuuden nimissä särkemässä kuvia: Isis hävittää monumentteja kun meillä kalkittiin kirkkojen seinät. Sitä nimitetään yhden jumalan uskontojen - älköön sinulla olko muita jumalia - keskuudessa ikonoklasmiksi.

Stephens selittää monimutkaisia asetelmia, jossa katolisen kirkon valta-asemaa vastaan noustiin Saksan (Böömin) protestanttien aloittamassa kapinassa. Sotaan liittyi myöhemmin mm:ssa ruotsalais-suomalaisten joukkojen ja sittemmin koko Eurooppa. Lopuksi katolisen Ranska taisi korjata parhaan potin uudesta järjestyksestä, joka syntyi
Westfalenin rauhassa 1648.


Lähi-idän tilannetta Stephens erittelee kolumninsa lopuksi seuraavasti:

Teheranin pyrkii säilyttäminen Assadin hallinnon vallassa osana strategiaa, jonka avulla Iranin työntää vaikutusvaltaansa syvälle arabimaailmaan. Saudi-Arabian ja Persianlahden monarkiat haluavat vastustaa, sillä  he pelkäävät jäävänsä  Iranin mottiin. Nämä sunnivaltiot haluavat, että Isis lyödään, mutta ei Teheranin voittoa. Ja tässä on vain muutamia tekijöitä huiman monimutkaiseen konfliktiin.

Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten yleisenä intressinä on alueellisen vakauden palauttaminen ja Isis tunnutuksellisuudesta luopumista ja että uskonto antautui reaalipolitiikalle.

Gordionin solmu on taistelu Iranin ja Saudi-Arabiavälillä, mutta ratkaisu edellyttää myös, että tunnustetaan Venäjän intressit ja Turkin pelot. Mahdotonta, sanovat monet. Ehkäpä. Mutta ennen kuin se tapahtuu, nykypäivän Syyrian elää kauhun valassa kuten Saksassa 1600-luvulla ja Isis tarjoilee taivaan iloja kieroutuneille uskonsotureille.

Meillä kotona jo lapsuudessa puhuttiin, että öljy tekee Lähi-idästä ruutitynnyrin. Kuwaitia ei olisi lähdetty sotilaallisesti pelastamaan ilman öljyintressiä.
Saddam Husseinin raakuudet olivat öljyä vähäisempi tekijä Irakin sodassa.
Nyt maailma on muuttunut. Barak Obama on periaatteessa mielellään erossa maansodankäynnistä, mutta päätöstä helpottaa USA:n öljyomavaraisuuden kasvu.
Martin Wolf on kolumnoinut uudesta alahaisen hinnan öljytaloudesta ja sen vaikutuksista. Lähi-itään hän viittaa selkeästi:

Vuoteen2035mennessä KiinatodennäköisestituoneljäsosaaIntialähes90prosenttia öljystään. Ei vaadi siten erityistä päättelykykyä olettaa, ettäYhdysvaltainintressi Lähi-idänvakauttamisessapieneneekun taas KiinanjaIntian vastaavasti nousee.Geopoliittistenseuraukset öljytaloudesta voivat ollasyvälle käyvät.

Lähi-idän rauhoittaminen on tärkeä tavoite. Mutta tässä kuitenkin puheet ja teot ovat kaksi eri asiaa. Puheissa ollaan kovina Lännessä niin kauan kuin terroriteot ovat mielessä. Tilanteen rauhoittuminen ja toimintapaineiden lasku kääntyy kovin helposti kansallisten ahtaiden intressien vaalimiseksi. Ja siksi kolmikymmenvuotisen sodan kaikuna voi olla, että kärsimme asetelmasta kauan. Siitä taas seuraa, että Euroopan olisi löydettävä yhteinen linja pakolaisten hoitamiseksi ennen kuin pakolaisasia ottaa yliotteen järkevästä kansallisesta politiikasta.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!