Sunnuntaina sitten tiedetään

Saksan vaalien erikoisuus on puolueiden riippuvuus muiden puolueiden menestyksestä. Bild lehti, joka kampanjoi Kreikan avustamista vastaan ja AfD Saksalle puolueen puolesta , on  nettikyselyssä saanut tuloksen, että uusi vaihtoehtopuolue nousisi yli äänikynnyksen. Tämä tarkoittaisi suuren koalition nousua ykkösvaihtoehdoksi.

CDU:n kannatus on ollut noin on 38 ja 42 välissä , SPD on vähitellen noussut 27-28 prosenttiin kun taas vihreät ovat laskeneet 11 prosentista 8-9 prosenttiin. Linke saanee 8-9 prosenttia. Kun FDP keikkuu 5-6 prosentin paikkeilla, seuraa asetelmasta, että nykykoalition toivo on siinä, ettei AfD pääse kynnyksen yli.

Näyttäsi vastaavasti siltä, että SPD ja vihreät ovat kuitenkin prosenteissa kymmenisen prosenttia nykykoalitiota jäljessä, mutta huomioon ottaen Linkenin kannatus voidaan sanoa blokkikannatuksen olevan porvariblokille kallellaan, mutta virhemarginaalin sisällä

Kuten yllä olevasta voi päätellä asia on vihintäänkin erikoinen. Europolitiikka ei ole ollut vaalienkeskusteluissa juurikaan esillä. Se johtunee päävaihtoehtojen CDU:n ja SPD:n samanmielisyydestä eli euro on säilytettävä. Ero on tiukkuuden asteessa ja solidaarisuudessa.

Saksaa tai perifeeriset heikot maat ulos eurosta on AfD:n politiikan sisältö. Siis samanalainen kuin PS:n linja Suomessa. Saksassa professorien vetämä liike on vaan elitistinen ja eroaa siis suomalaisesta esikuvastaan ratkaisevasti. Myös siksi se eroaa, että AfD saa kannatuksensa selvitysten mukaan FDP:ltä 22, CDU;lta 16 prosenttisesti ja seuraavaksi eniten Linkeniltä ja loput äänestämättömistä. (Suomessa perussuomalaiset taas kurittavat eniten SDP:tä.)
Siksi AfD:n mahdollisuudet ylittää kynnys on todella tiukoilla. Kun vielä AfD:tä äänestävä voi ajatella niinkin, että AfD:n kannatuksen nouseminen yli viiden prosentin äänikynnyksen tekee suuren koalition todennäköisyyden ilmeiseksi , mikä taas merkitsisi entistä myönteisempää europolitiikkaa.

Politiikka on kaikkialla kummallista. Angela Merkelistä on tehty eurosanakari siksi, että hän on pystynyt patoamaan saksalaisten eurovastaisuuden. Hän on tehnyt sen aiheuttamalla järjestelmälle paljon murhetta, mutta se on sitten toinen asia, kärsijät kun ovat syyttömät Etelä-Euroopan työttömät.

Ps. Ihan asiaan kuulumattomasti täytyy päivän uutiseen Elopin 19 miljoonan bonuksesta viitaten ryhdyin miettimään, että miten tämäkin tapaus saadaan käännettyä demareiden viaksi. Aamutelkkarissa haastateltiin totta kai Lauri Ihalaista aiheesta osakkeen omistajien edustajien ohella. Se oli yksi yritys.Mutta tutkivalle journalismille kerron varinaisen yhteyden:  Mikael Jungner tuli kansanedustajaksi puoluesihteerinä, ja puoluesihteeriksi hän tuli Ylestä, jonne hän meni Microsoftista, jonne taas hän meni Paavo Lipposen avustajan hommista. M.O.T

Ps 2. Jauhot menivät Kalle Isokalliolle meni suoraan sanoen jauhot suuhun, kun nais-viisas kysyi, että mitenkä asiat ovat muuttuneet niistä ajoista kun Kalle Nokiasta lähti. Ja vielä toiseen kertaan hänet hiljennettiin kun hän runttasi Nalle Wahlroosin kirjaa juoruiluksi. 

Ps. 3 Kauppalehdestä

"Mitäs johtoportaan korvauksista nyt puhuttiinkaan. Oliko jollakin omalaatuinen idea, jonka mukaan kannustimet pitäisi sitoa osakekurssiin? Kertokaa se Nokian sijoittajille. Yhtiön markkina-arvo oli noin 28 miljardia, kun väistynyt toimitusjohtaja Stephen Elop laskeutui Microsoftista. Tänään, kun Elop valmistautuu palaamaan Microsoftiin, Nokian arvo on noin 18 miljardia."

FT muistuttaa, että 18 miljoonan euron palkkion lisäksi Elop sai kuuden miljoonan bonuksen taloon tullessaan.

"Nokian osakkeenomistajat maksavat herra Elopille miljoonan jokaisesta 1,5 miljardista eurosta, jotka yhtiön arvosta katosivat hänen johdossaan. Paljon on puhuttu ahneista pankkiireista. Näyttää, että heillä on nyt kilpailija", FT:n Lex-palstalla kirjoitetaan



TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!