SPD & SDP

AngelamerkeljatkokausiFT20161121.JPG

Angela Merkel on vaikea vastustaja SPD:lle, mutta hyvä ehdokas Saksalle ja Euroopalle.


Paljon onkin Brexitin ja Donald Trumpin valinnan jälkeen pantua toivoa häneen demokraattisen ja vapaan maailman järjestyksen puolustajana.
Näin ajatellaan laajasti ja nyt toivomme, että nyt Saksa korjaa Weimarin tasavallan epäonnistumisen ja estää kansallisuusaatteen vyöryn Eurooppaan.

Angela Merkel on politiikassaan ajanut sosialidemokraatit ahtaalle ottamalla ohjelmaansa sosiaalisia ulottuvuuksia, joita vasemmalla on pidetty sinne kuuluvina. Nyt tietenkin tilanne muuttuu, kun kristillisdemokraatteihin kohdistuu paineita oikealta Vaihtoehto Saksalle liikkeen vahvistuessa. Tämä lähtökohta muuttaa tilanneetta vaaleissa ja onpa nähty joitakin demarikannanottoja maahanmuuttoasioissa, joissa on arvosteltu Merkelin linjaa. Samoin demarit ovat vapaakauppasopimuksiin esittäneet kritiikkiä.
Kysymys on ikävä kyllä kuitenkin viime kädessä henkilöistä ja heidän vetovoimasta ja siinä onkin demareiden ongelma: Saksan suosituin poliitikko sosialidemokraattinen ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier on nousemassa Merkelin tuella presidentiksi ja puheenjohtaja, varakansleri Sigmar Gabriel ei suosiossa pärjää. Osavaltiovaalimenestystä on tullut siellä, missä johtoon on ollut tarjolla suosittu johtaja ja päinvastoin.

Analogiaa asetelmassa'

SDP:n johtaja Antti Rinne on aluksi kokenut kovia voitettuaan täpärästi Jutta Urpilaisen Seinäjoella. Nopea nousu ministeriksi ja huono eduskuntavaalimenestys sekä hänen johtajana saamat heikot suosionumerot ovat olleet rasitteena. Kritiikkiä on Anttia kohtaan tullut useammalta taholta.

Vaikka kohde itse ei olekaan objektiivinen vastaaja niin Antti kuitenkin näyttää olevan realisti ensinnä siksi, että hän ymmärtää hänelle suoraan tulevan palautteen olevan positiivista. Oikeaan hän osuua arviossaan, että  kritiikin kohdistu häneen persoonansa: ”Rinne on tämmöinen kuin on” .

Antti ei arvioinut mahdollisia haastajia ja yritti selittää Reijo Paanasen puoluevaltuustosekoilu siten, että kysymys on puoluesihteerin tehtävän painopisteestä: Onko se kenttä vai polittisen linjan luominen. Sen ratkaisee puoluekokous ja sen mukaan ratkeaa Paanasen jatko.

Me jäämme nyt odottelemaan ja uskaltaisin arvat, että niin puheenjohtajasta kuin puoluesihteeristä tullaan puoluekokouksessa äänestämään.

Tästä helposta, mutta kiinnostavasta henkilöspekulaatiosta huolimatta tulisi puoluekokouksessa  uskaltaa keskustella politiikan sisällöstä. Ja merkittävin kysymys on onko puolueen linja puolueen vai valtionhallinnon eli on uskallettava tehdä avauksia, joita ei ole hyväksytetty valtionvarainministeriössä.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!