Sosialidemokratian tulevaisuuden näkymä

Tässä alla referoin  kirjoitusta by Neal Lawson on 13 May 2016 

Social Democracy Without Social Democrats? How Can The Left Recover? 
(Sosiaalista demokratiaa ilman sosialidemokraatteja? Miten vasemmisto kykenee uudistumaan?)


Sosiaalidemokraatit eivät ole missään ideologisesti tai ohjelmallisesti tai organisatorisesti edelläkävijöitä.
Sosialidemokratian kriisi ei ole syklinen vaan eksistentiaalinen, sen juuret ovat syvällisessä kulttuurisessa ja teknisessä muutoksessa, joka kaivaa maata kaikkien sosialidemokraattisen puolueiden alta. Sosiaalidemokratian usko, että yksi kansa pitkälti valtion kautta voi luoda ratkaisun, joka suosii työvoiman etuja pääomaa vastaan, on kuolemassa oleva poliittinen ohjelma. Se ollaan liittämässä "kommunismi" joukkoon aatteena, jolla on vain historiallista merkitystä.

Mutta kysymys on tästä.
Maailmassa on sosiaalisen demokraattiaan tarvetta enemmän kuin koskaan.
Kaikkialla ihmiset etsivät uusia vastauksia ja uusia tapoja yhteisen ihmiskunnan ja maapallon eloonjäämiseksi. Demokratiamme Britanniassa on kahden osapuolen farssijärjestelmä. Tämä selittää uusien puolueiden nousun ja niin myös monia uusien yhden asian (on - ja off-line) liikkeiden synnyn. Turhautumista aiheuttaa, että me haluamme elämän tavan, joka on hyvin sosiaalinen ja radikaalisti demokraattinen.  Sosialidemokratian poliittinen käytäntö, vaikka sosiaalidemokratian poliittinen usko olisikin ehkä hyvä, niin nykyinen liike ei pysty tai ei halua kohdata 2000-luvun haasteita.

Mitä tänään tarvitaan?

·  Visio: Hyvä yhteiskunta ilman turbo-kulutusta

·  Globalisaatio: Tarve kesyttää rajat ylittävä pääoma

·  Kulttuuri: Vapauttaa ja luottaa ihmisiin

·  Agentuuri: Rakennetaan uusia liittoutumia.

Keskeinen peruste on siis tämä: me haluamme ja tarvitsemme maailmaa, joka on hyvin sosiaalinen ja radikaalisti demokraattinen.
Käytännön sosialidemokraattinen politiikka on ollut valtiojohtoisuutta; sosiaalidemokraatit haluavat määräillä ja kontrolloida painopisteen ollessa kasvun tukemisessa ja uusien  maailmanlaajuisten instituutioiden rakentamisessa.
Nämä linjaukset ovat ristiriidassa ajan hengen (zeitgeist)  kanssa, joka vaatii moniarvoisuutta, monimutkaisuus (complexity) paikallisuutta ja globalisaatiota ja on samalla hyvää yhteiskunta, joka on paljon tasa-arvoisempi, eikä perustu loputtomaan kulutukseen.

Tämän päivän sosiaalidemokraattisen poliittinen käytännön tavoilla ei voi vastata 2000-luvun sosiaalidemokraattien maailman haasteisiin.
Onko meillä oleva todellakin sosiaalinen demokratia ilman sosialidemokraatteja?

Kun Lenin määriteli kommunismin työläisneuvostoiksi ja maan sähköistämiseksi, sosiaalidemokratia voidaan määritellä ay-liikkeeksi sekä byrokratia / teknologia.

Sosialidemokratian kulta-aika oli sodan jälkeen, kun ihmiset voivat ruveta hengittään vapaasti.
Sosialidemokratia oli vaihtoehto kapitalismille ja kommunismille. Pääoman omistajat olivat kauhuissaan, että vallankumouksen voi tapahtua myös lännessä. Koko sodan jälkeisen ajan asetelma johtui suurelta osin Neuvostoliiton olemassaolon luomasta pelosta.

Sodanjälkeinen labour pääministeri 1945-1951 Clement Attlee oli surfaaja ei aallon luoja.

Golden Age jälkeisenä aikana sosialidemokraateilla on ollut mahdollisuus saavuttaa vaaleissa johtoasema,
jos vain on löydetty sopiva johtajat ja on harjoitettu oikeanlaista politiikkaa. Mutta hekin ovat tarvinneet kantoaaltoa kuljettamaan eteenpäin. Nyt näyttää siltä, että sosiaalidemokratian aalto tuli ja meni. Ja valtion vanha vivut ovat ruostuneet ja irronneet yhteiskunnasta.

Kulta-ajan hallitsevaan kulttuuriin kuului holhousta, byrokratiaa ja hierarkia. Yhteiskunta ja elämä olivat turvallisempaa, mutta myös enemmän kurinalaista ja rajoittavaa. Osittain siksi 1960-luvulta lähtien ihmiset ovat kaivanneet vapaampaa ja liberaalia elämänmuotoa. Työnteosta ja koko elämästä on tullut vähemmän ennustettavaa ja toisaalta avoimempaa. Digitaalinen vallankumous, sosiaalisen median ja siirtyminen verkostoituneeseen yhteiskuntamme mullistavat nyt meidän näkemyksiämme, ajatteluamme ja toimintamme. Maailmasta on tullut moniulotteinen; hajanainen ja monimutkaisen monipuolinen.

Mutta sosiaalidemokraattinen kulttuuri on kiinni eliitin ajattelutavassa,
joka kulkee ylhäältä alas. Koko nykyisen toiminnan lähtökohta on ollut, että sosialidemokratiaa tekee vaaleissa tarjouksen ja lupauksen, että jos kansalaiset päättävät valita vaaleissa sosiaalidemokraattinen hallitukseen, kansalaiset tulevat saamaan heille tärkeitä asioita. Ja siitä hyvästä puolue toivoo, että kansalaiset osoittavat kiitollisuutta äänestämällä puoluetta.

Perinteisten työpaikat vähenevät;
nyt vain kiistellään siitä on prosenttiluvusta 10 - 40 prosentin välillä., Taustallahan ovat robotit, kehittyneitä digitalisoituneita systeemit ja 3D-tulostus. Dramaattinen muutos tapahtuu myös työmarkkinoiden luonteessa. Sosialidemokraatit joutuvat tulevaisuudessa puolustamaan arkipäivän toimeentulon turvaamiseksi työtä, joka on luultavasti kenkkumaista ja kamalaa fyysisesti Sosiaalidemokraatit näyttää olevan Kodak maailmasta Instagram- aikana. Sosiaalidemokratia joutuu yksinyrittäjän tulilinjalla yksinkertaisesti siksi, että se kutsuu itseään työn puolueeksi.

Sosiaalidemokratia kulta-aika oli aikansa tuote.
Se oli aikakaudella ominainen hierarkkinen eliitin ohjaus- ja valvontajärjestelmä. Se tarkoitti hyvää ja teki joitakin hyviä asioita. Se teki asioita, jotka koskettivat ihmisiä ja eli heidän kanssaan. Sen kyky auttaa luomaan hyvä yhteiskunta oli aina rajoitettu ja avoimen populistiset ja individualismia korostamat vaihtoehdot saivat ihmiset kääntämään selkänsä ja niin saimme nähdä kun uusliberaalinen ajattelu pyyhkäisi sosialidemokratian syrjään.

Tänään olemme uuden aikakauden alussa.
Se tuo mukanaan niin monia haasteita mutaa myös mahdollisuuksia. Mutta onko 2000-luvulla kehittyvien verkkoyhteiskuntien sisällä mahdollisuutta toimia tasa-arvoisten ja demokraattinen periaatteiden ja ajattelun mukaisesti. Tämä on maailma, jossa keinot ja päämäärät sekoittuneet, kun luomme  hyvää yhteiskuntaa, jossa ihmiset ottavat yhteisen vastuun kohtalostaan.

Sosiaalidemokratia onnistui pääsemään kansallisten mieliin, koska kapitalismi ei toiminut. Ja tuolloin käytettiin byrokratiaa tekemään parempaa yhteiskuntaa.

Jälleen kerran ollaan tilanteessa, että kapitalismi ei toimi.

Uusi Golden Age kutsuu.
Tämä hetki vaatii taipumaan nykyaikaan, jossa avoimuus, suoruus ja verkostoituminen ovat arvoja, joiden vallitessa on luotava  hyvää sosiaalisuutta ja täyttä demokraattia.

Jos Labourin luojat loisivat tänään 2000-luvun vaatimusten mukaista sosiaalista ja demokraattista puoluetta,
se ei näyttäisi yhtään siltä, miltä Labour-puolueen näyttää.
Onnistuuko Labour ja vaikkapa SDP ja muut veljespuolueet muuttumaan? Vai korvataanko ne?

Enteet eivät ole hyvät.
Labour on jakautunut ja ylimielisyyttä on liikaa. Ei ole muuta keinoa, kuin järjestöjen oma sisäinen kekseliäisyys. Mutta tällä kertaa sen pitää on enemmän kuin siirtyminen takaisin Blairismiin tai Corbysmiin. Nyt tarvitaan kulttuurista harppausta 2000-luvulle.

Se voisi olla yhteenkuuluvaisuuden, solidaarisuuden ja hyvinvoinnin hämmästyttävä maailma – uuden kulta-ajan sarastus, jolloin sosiaalidemokratia ei oli ihmisiä varten vaan ihmisten kanssa.

Tuleeko sosiaalidemokraattia ymmärtämään uuden ajan hengen ja haluaako se olla osa sitä?

mr


TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!