Tämän päivän polttaa vaihe on globalisaatio. Se jakaa mielipiteitä,
se on keskeinen vedenjakaja. Näitä asioita selvittää taloustieteilijä Sixten Korkmanin kirja: Globalisaatio
koetuksella.
Kirja ei tuo esiin mitään sensaatiomaista uutta, mutta on sitäkin selväsanaisempi
esitys monimutkaisten asioiden taustoista. Sixten Korkman esiintyy hyvin ja
ilmeisen mielellään ja kirjoittaa talousmieheksi ihan mukavasti. Lukeminen on
melko vaivatonta ja jyvällekin pääsee olematta ammattislangin tuntija.
Ja mikä hienointa hänellä on myös selkeä oma kanta eikä pelkkää ekonomistien
suosimaa toisaalta – toisaalta selittelyä.
Kirja on niiden luettava, jotka ovat Antton Rönnholmin
Demokraatti-lehdessä olleen kolumnin kanssa samaa mieltä:
Vaikka maa moninaistuu ja kulttuuri muuttuu, niin Mauno Koiviston
perintö kertoo meille, jotka pyrimme sitä hoitamaan, että vain siitä mikä on
totta voi tulla jotakin suurta. Vain se mikä on oikein, kestää. Vuonna 2018 on
etsittävä alhaisimman yhteisen nimittäjän, tai erottajan, sijaan taas
yhdistäjää.
Sixten Korkmanin kirjan viimeinen kappale ohjaa tähän
suuntaan kehottamalla suomalisia olemaan myös maailman kansalaisia.
”Rauhaa ja vaurastumista tukeva kehitys
vaatii viime kädessä yhteisiä arvoja, ainakin yhteistä arvopohjaa.
Siksi kamppailu ihmisoikeuksien tunnustamisen ja kunnioittamisen puolesta on
tärkeä. Se voi ajan mittaan luoda ymmärrystä näkemykselle, että maailman on
kuin pieni kylä, että ihmisen tulisi nähdä itsensä myös maailman kansalaisena.
Tällöin ei ole täysin poissuljettua, että realismi voisi lähestyä utopiaa.”
MR
