Saksan ordoliberalismin kahleet tulevat kalliiksi Euroopalle

OrdoliberalismiMunchau20141117.JPG

Saksan taloustieteilijät voi karkeasti jakaa kahteen ryhmään: ne, jotka eivät ole lukeneet Keynesiä ja ne, jotka eivät ole ymmärtäneet Keynesiä. Saksan Ortodoksisuus yhdistää keskusta-vasemmisto ja keskusta-oikeisto. Ainoa puolue, jolla on keynesiläisyyteen taipumusta, ovat entisten kommunistit. Münchau FT:ssä 16.11.2014

Saksalainen sosiaalinen markkinatalous, joka on saanut nimekseen ordoliberalismi viittaa Talouden ja yhteiskunnan järjestyksen ( Jahrbuch für die Ordnungin von Wirtschaft und Gesellschaft) vuosijulkaisuun nimeltään ORDO.
Tätä suuntausta on nimitetty myös kolmanneksi tieksi ja monet pitävät Tony Blairin linjaa tälle sukulaisena. Eikä niinkään kaukaa tarvitse hakea; Suomessakin Paavo Lipponen on näitä polkuja availlut sekatalousajttelusta alkaen. Sauli Niinistökin ehkä vielä kamreerimaisemmin edustaa suuntausta. Suomi on ollut viimeisten vuosien  - siis Vanhasen, Kivimäen, Kataisen ja Stubbinkin hallitusten aikana - tätä pappia kyydissä.

Tämä suuntaus pitää vahvasti pintansa Saksassa ja niin Wolgang Münchau kirjoittaakin havaintonaan, että Saksan talousviisaitten neuvosto ei puhu sanallakaan investointien tarpeesta, vaan patistaa Angela Merkeliä entistä tiukemmalla linjalle ja arvostelee minipalkkalakia ja höllennyksiä eläkeikäkysymyksessä. Münchau lopettaa kolmninsa seuraavasti:

Tällä hetkellä on kolme laajempaa merkistystä omaavaa  ordoliberalismista aiheutuvaa perusongelmaa:

Ensinnäkin ordoliberalismilla ei ole minkäänlaista johdonmukaista politiikkaa käsitellä syvää taantumaa – kerran tai kahdesti vuosisadassa tapahtuvaa katastrofia. Kun niitä pyytää, niin vastaus yleensä sisältää joitakin viittauksia "luovaan tuhoon".

Toiseksi ordoliberalismilla ei ole omaa yhtenäistä rahapolitiikkaa. He pyrkivät olemaan monetaristeja. Mutta heidän kanta on lähinnä ristiriitainen.


Kolmas kritiikkini on perustavampaa laatua. Ei ole lainkaan selvää, onko ordoliberaalinen dogmi, joka on toiminut suhteellisen pienessä avoimessa taloudessa kuten Saksa, onko se  toimiva  suuremmassa kaavassa kuten euroalueella. Ordoliberaalinen maailmankuva on epäsymmetrinen. Vaihtotaseen ylijäämä pidetään hyväksyttävämpiä kuin alijäämä. Koska säännöt perustuvat kansalliseen näkökulmaan, ordoliberaalit eivät välitä niiden vaikutuksesta muuhun maailmaan. Hyväksyessään euron muun maailman asiat yhtäkkiä alkoivat olla myös Saksan murheita.

Ordoliberaalisen opin toimivuus Saksassa on luuloni mukaan johtunut pääasiassa teknologiasta, ammattitaidosta ja erinomaisista yrityksistä eikä niinkään talouspolitiikasta. Noustuaan määräävää asemaa eurojärjestelmässä, Saksa on ruvennut viemään ordoliberaalista ideologiaansa yhtenäisvaluutan koko blokille. On vaikea kuvitella oppia, joka soveltuisi huonommin rahaliitolle, jolla on niin erilaiset oikeusperinteet, poliittinen järjestelmät ja taloudelliset edellytykset kuin Saksalla.
Ja on yhtä vaikea nähdä, että Saksa ikinä luopuisi tästä. Tämän seurauksena kriisin ratkaisemisen taloudelliset kustannukset tulevat olemaan erittäin suuret.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!