Saksan ja Suomen historian taakat

Saksan historian pelko vahingoittaa Eurooppaa, kirjoittaa FT:ssä Kolumbian Yliopiston professori Mark Mazower joka on myös kirjan Maailman hallinnasta tehnyt kirjoittaja.

Kirjoittaja palaa 1930-luvulle ja muistelee, kuinka Hitlerin kolmas valtakunta unohti nopeasti kaikki yhteisöjen säännöt ja piti muita kansoja toisen luokkaan kuukuvina arjalaisiin verrattuna. ”Kaikki voimalla ei mitään väliä säännöistä” oli visio ja vasta sodan lopussa kaivettiin esiin iskulauseet kommunismin vastaisuudesta. Sitten häneltä tulee paha  heitto: Hitler kuten ei myöskään Angela Merkel ole halukas käyttämään saksalaisten veronmaksajien rahoja muiden hyväksi.

Kirjoittaja kuitenkin nopeasti toteaa, että nyky-Saksaa yrittää välttää kaikin keinoin Kolmanteen valtakuntaan yhdistämisen. Ja se muodostuu ongelmaksi. Saksa yrittää luoda sääntöjen Euroopan, joka yhdistäisi, pakottaisi kaikki yhteen. Ja tässähän viittaa Wolfgang Schäublen Kreikan vierailuun.

Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun tätä yritetään. Ensimmäisen maailman sodan jälkeen Britania ja Ranska loivat kultakantaa ja Kansainliittoa suhteellisen huonolla menestyksellä toisen maailman sodan jälkeen jenkit palauttivat demokratia paremmilla tuloksilla. Tähän USA:n halukkuuteen luoda kansainvälisiä instituutioita oli selvä talouden intressi dollarin ollessa maailman johtava valuutta.
Kirjoittaja väittää, että USA toimi keynesiläisessä hengessä ja sen toimista oli hyötyä Euroopalle.

Kun Amerikka on nyt menettämässä suuruuden aikansa ja kun Saksaa painaa Kolmannen valtakunnaan taakka, niin muodostuuko tästä maailman kohtalon kysymys? Pystyykö suurine ylijäämineen Saksa ottamaan johtajan vastuun?

  • ”Kylmän sodan Amerikan motiivi oli selvä: taloudellisen vaurauden nähtiin tuovan turvallisuutta, kun pelättiin, että kommunismi voisi saada maaperää kasvulle maanosan köyhyydestä. Tämä huoli on poissa. Mutta Saksan turvallisuus ja hyvinvointi ovat vielä enemmän kuin Amerikan sidoksissa eurooppalaisen demokratian vakauden kanssa. Miten Saksa määrittelee johtoasemansa näyttää, kummittelevatko menneisyyden demonit yhä vai onko Saksa kykenevä arvioimaan asemansa tulevaisuuden tarpeiden asettamilla ehdoilla.”

Historioitsija pistää tietenkin mutkat suoriksi, mutta kyllä jutussa on jotain yleisempääkin ideaa. Aika usein – eikä tämä ole vähiten pelkästään kauhukokemusten vaan myös menestyksen luoma ajattelutapa, että ratkaisu löytyisi jostakin menneestä. Ajattelen tässä yhteydessä meidänkin siis Suomen ja Venäjä-Neuvostoliitto historiaa:
Venäläiset selvästi unelmoivat entisestä Neuvostoliiton suurvaltamahdista ja puolestaan suomalaisilla on taipumusta nähdä, että silloin, kun me Talvisodassa tai YYA-sopimuksen aikana ihan itsenäisesti tietenkin pakon sanelemana ratkaisimme kansankunnan ongelmia. Että silloin se olisi parasta ollut ja jotain sellaista pitäisi yrittää jatkossa löytää.

Suomi on paras ratkaisemaan Suomen ongelmia itse niinhän kaikki ajattelemme ja siihen on pyrittävä eikä siihen, että muut kuten Berliini tai Moskova niitä vaikeuksia meille yksipuolisesti järjestää.
Siksi olemme järjestäytyneessä Euroopassa ja siksi siellä pitää pysyä.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!