Saksan asia on meidän - taas kerran

Wolfgang Münchau kirjoittaa 16.1.2016 FT:ssä synkistä Saksaa kohtaavista tulevaisuuden varjoista.

Gerhard Schröder, Angela Markelin sosiaalidemokraattinen edeltäjä kritisoi pakolaispolitiikkaa täsmälleen samoilla väitteillä, kuin Merkelin oman puolueen oikeistolainen  oppositio: Saksa ei pysty ottamaan niin paljon.;Yli 1m pakolaisia saapui maahan vuonna 2015. Se voisi olla kaksi kertaa niin paljon tänä vuonna ja sama jatkuisi seuraavina vuosina. — ja voi olla enemmänkin, jos lukuun otetaan perässä tulevat perheenjäsenet.

Rasistien ja sovikkien polarisoituneen asenteellisen keskustelun lisäksi asiaa on lähestytty niin kutsuttujen taloudellisten realiteettien näkökulmasta.Tällöinkin on ollut esillä polarisoituneet vaihtoehdot: Pakolaisongelman taloudellinen arviointi on ollut joko julkisen talouden rajoitettujen mahdollisuksien kauhistelu tai toive demografian käänteestä nuorempaan suuntaan.

On houkuttelevaa ajatella pakolaiset ja siirtolaiset työvoiman uutena lähteenä. Mutta tässä tapauksessa tämä vain ei ole totta, ainakin nyt. Useimmilla niistä, jotka saapuvat Saksassa ole paikallisilla työmarkkinoilla tarvittavia taitoja. Ne tulevat talouden matalapalkkaisille  alalle ja alentavat palkkoja, tuottaen toisen deflaatiota iskun. Tämä on viimeinen asia, jota Saksa ja euroalue nyt tarvitsevat.

Saksan kauppataseen ylijäämä on kahdeksan (8) prosenttia. Se tarkoittaa, että Saksa on erittäin riippuvainen maailman talouden kehityksestä. Kehittyvien talouksen kasvun tyrehtyminen voi olla vakava isku Saksan viennille. Se tosin tullee vähän viiveellä, mutta on ilmeinen uhka. Ja sitä voimistaa esimerkiksi Volkswagenin skandaali.


Saksan dominanssi Euroopassa ei ollut uhanalaisena eurokriisin aikana. Silloin heikossa jamassa olleet maat hyväksyivät Saksan vaatimukset jopa omien maittensa intressin vastaisesti. Mutta nyt tilanteen rauhoittuessa nousee kritiikki Italiasta pääministeri Matteo Renzin johdolla Saksaa ja Merkeliä vastaan.

Saksan suurimmat uhat tulevat siis Saksan ulkopuolelta ja niihin liittyy sellainen luonnollinen vastareaktion ylivaltaa kohtaan yleensä ja tietenkin menneisyytensä taakkaa kantavaa Saksaa kohtaan  erityisesti.

Pakolaisasia on vahvasti agendalla joka puolella ja vakavan ongelman ratkaisu vaatisi ehdottomasti EU:n yhtenäisyyttä.
Saksan vahva valtionvarainministeri Wolfgang Schäuble ehdotti EU:n bensaveroa, jotta EU pystyisi hoitamaan pakolaisongelmaa. Puoluetoveri  Alex Stubb suhtautui heti varauksella esitykseen.  Tšekin presidentti Milos Zeman taas julisti muslimien kotouttamisen olevan mahdotonta. Luvasssa ei ole mitään nopeaa tai helppoa ratkaiusua.


Saksaan ei ole kuitenkaan helppoa muodostaa uutta hallitusta; Merkelistä oikealta eikä hänestä vasemmalta löydy luonnollista enemmistöä. Saksan ajautuminen hallituskriisiin ja sisäisiin ongelmiin ei tunnu pelkästään pahalta vaan todella vaaralliselta. Pelkään, että se voi olla loikka oikeistolaiseen tällä hetkelle Euroopassa voimissaan olevaan todella kansallismieliseen poltiikkaan. Ja siitä ei hyvää seuraa.

Wolfgang Münchau lopettaa kolumninsa päätelmään, joka kannattaa Suomessakin arvioida kunnolla ennen kuin SSS joukot  lähtevät hötköilymään. Saksan murheet ovat meidänkin.

Liittokansleri on ollut virassa 10 vuotta, joten hänen tulevaisuudestaan on nyt ja jatkossa perusteltua spekuloida. Mutta se ei olisi Saksan suurin huolenaihe nyt. On muita kiireellisiä asioita Saksan huolena.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!