Rooseveltin rohkeutta!

KolmeideaaSanbu20170829.JPG

  Franklin D Rooseveltin New Deal oli kriisin malliesimerkki kriisin kääntämisestä mahdollisuudeksi. Kuuden kuukauden kuluttua toimistosta vuonna 1933 Roosevelt otti dollarin pois kullasta talouden kasvattamiseksi, sulki ensin ja avasi pankkijärjestelmän uudelleen sen jälkeen, kun hän oli varustanut sen talletusvakuutuksella, käynnistänyt suuret julkiset työohjelmat, radikaalisti säänteli Wall Streetia  ja otti käyttöön minimipalkan. Sosiaaliturva, kaupan vapauttaminen ja asuntopolitiikan uudistus seurasivat näitä. Martin Sanbu FT

Nykyisten keskustaliberaalien rohkeuden puute saattaa johtaa harvanvaltaiseen kurjuuteen, siksi Sanbu esittää kolmea radikaalia muutosta Rooseveltin esimerkkiä seuraten.

1.  Rahan luomisen kansallistaminen
Kun rahan tarjonnan yksityinen hallinto on osoittautunut epävakauden aiheuttajaksi, radikaali vaihtoehto on kansallistaa rahan tarjonta. Tämä on nykyaikanan mahdollista: keskuspankit voivat tarjota tilejä kaikille yleisölle (tai tehdä keskuspankin varauksia kaikille). Pankit saisivat rajoittua nykyisten säästöjen sijoittamiseen investointeihin sen sijaan, että ne luovat uusia luottoja.

2.  Kansalaispalkka / peruspalkka
Radikaali ratkaisu on universaali perustulo, joka maksetaan kaikille kansalaisille verotuloilla.. Joka toinen sukupolvi esittää tämän idean; nyt on tullut aika saattaa se käytäntöön..

3.  Internetalustojen säätely / Monopolien murtaminen
Rohkea poliitikon olisi  pyrittävä lopettamaan internet-alustojen kyvyn vinoutaa markkinoitamme - ja politiikkamme. Julkisten palveluiden kaltaisten taloudellisten toimintojen Internet-palvelut olisi säänneltävä sellaisiksi, jotta ne olisivat yleisen edun mukaisia.

Ehdotukset heijastelevat Rooseveltin tekemiä radikaaleja muutoksia: Rahamarkkinat ja pankit, vähimmäispalkka ja kartellien hajottaminen ovat uudessa ehdotuksessa näkyvissä.

Julkisen talouden töitä ei ehdotukseen liittynyt ja ehkäpä, jos me ehdotusta muotoilisimme Suomen olosuhteisiin liitettäisimme tähän julkiset sijoitukset koulutukseen, tutkimukseen ja infraan.

Eräs Sandbun artikkelia kommentoiva moitti Barack Obamaa siitä, että hän ei käyttänyt tarpeeksi kovia otteita finanssikriisin aiheuttaneita pankinjohtajia kohtaan siinä vaiheessa kun pankit olivat valtion armoilla.

Totta onkin, että USA:n pankin johtajien palkat ovat lähes entisellään. Ja voi olla, että entisellään jatkuminen aiheuttaa rakenteellisen  riskin.
Vastapainokis on kuitenkin aihetta muistaa, että USA:n valtio sai jokaisen pankkeihin pannun centin takaisin ja vähän korkojakin, kun sen sijaan Euroopassa valtiot maksavat vielä pitkään finanssikriisin laskuja. Samoin kävi Suomelle 1990-luvun kriisissä verrattuna Norjaan ja Ruotsiin.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!