Risto Hiltusen muistolle

RistoHiltusenhauta20131228.jpg


Pitäjäneuvos Risto Hiltunen on kuollut

Pitäjäneuvos Risto Hiltunen menehtyi 14.12.2013  Naantalissa 92 vuotiaana.. Hän oli syntynyt Merimaskussa 25.3.1921. Pian syntymän jälkeen hän muutti äitinsä kanssa Askaisten Lempisaareen, jossa hän vietti lapsuuden ja varhaisnuoruuden.

Sotaväki kutsui hänet palvelukseen 1941 ja suoraan rintamalle. Risto joutui Hangon Bromarviin jota kautta hän oli motittamassa ja häätämässä valloittajia pois Hangosta, se onnistui mutta suurten ponnistuksien ja uhrauksien ansiosta. Myöhemmin kutsu kävi reservikomppaniaan Itä-Karjalaan,j ossa hän taisteli kesään 1944 saakka

Risto solmi avioliiton 1944 puolisonsa Sylvin kanssa. Sylvi vaimo kuoli 1984 ja Risto eli loppuelämänsä leskenä.


Riston kunnalliselämä oli pitkä ja ansiokas mikä alkoi jo Askaisten kunnassa kunnanvaltuutettuna 1940 luvun lopulla. Kun perhe muutti ostamalleen Rihtelän tilalle Merimaskuun vuonna 1953. Risto valittiin Merimaskun kunnanvaltuustoon sosialidemokraattien listalta. Hänestä tuli kunnan johtavia luottamushenkilöitä.

Kunnanhallituksen puheenjohtajan hän oli 1988 saakka.

Hänen suuren vaikutuksen ansiosta muuttotappiokunta pääsi kasvu-uralle. Päätös kaavoittaa Merimaskun nykyiset omakotialueet kasvua voimisti vielä liikenneyhteyksien paraneminen Särkänsalmen sillan ja tiestöjen rakentamisen myötä.

Risto osallistui myös Merimaskun seurakunnan päätöksentekoon mm. taloudellisen jaoston puheenjohtajana. Hän järjesteli ja loi edellytyksiä seurakunnan toimintaedellytyksille kunnan kanssa. Riston sydämellä olivat myös vanhukset jotka asuivat kunnan reuna-alueilla, huonojen kulkuyhteyksien varrella usein huonokuntoisissa asunnoissa. Huoli johti vanhainkodin rakentamiseen Askaisiin ja vanhusten vuokratalojen rakentamiseen Merimaskuun

Tässä talossa hän asui, ennen kuin pääsi muuttamaan Naantaliin aurinkosäätiön palvelutaloon, jossa hän asui viimeiset vuodet. 

Risto oli kätevä ja monitoiminen mies, nuorena hän oppi käden taitoja ja myös rintamalla veisteli monenlaisia puutöitä.

Risto oli kaukonäköinen, pitkäjännitteinen, sovitteleva, tavoitteissaan määrätietoinen. Hyvillä sosiaalisilla taidoilla hän sai vaikutusvaltaa ja luottamusta hoitaa vaikeita tehtäviä. Sotaveteraanien keskinäiseen huolenpitoon hän osallistui aktiivisesti.

Me jälkipolvet olemme kiitollisia Ristolle kaikista siitä mitä hän on meidän hyväksemme tehnyt.

Ristoa jäivät kaipaamaan Jaakko ja Mirjami perheineen, sekä muut sukulaiset ja ystävät.

Seppo Ansamaa

Historiaa, tunnelmaa ja tuntemuksia


– Olen syntyjäni Askaisista, Lempisaaren kartanosta. Sodan jälkeen olin kartanossa töissä yhdeksän vuotta. Sitten ostimme yhdessä toisen sotaveteraaniperheen kanssa pientilan Merimaskusta.

Muistot pankkilainan saannin vaikeudesta sodan jälkeen ja kartanonherra Lars Gabriel von Haartmanin ystävällisyydestä saavat Risto Hiltusen tunteet herkistymään.Lainaus Rannikonseudussa olleesta viime elokuussa olleesta kirjoituksesta.

Merimaskun kirkossa Viattomien Lasten Päivänä rovasti Matti Huovinen piti siunauspuheen 25.3.1921 syntyneelle Risto Hiltuselle. Puhe oli monipuolinen ja silti suppea, sillä aihetta olisi ollut useampaankin rupeamaan, sanoi rovasti.  Hän lainasi omaisten ja sukulaisten kertomuksia ja maalasi kuulijan mielen maisemaan elävän kuvan Risto Hiltusen elämän polusta. Samalla hän piirsi laajan kaaren itsenäisen Suomen historian alusta nykypäivään; kartanon muurista palvelutaloon. Se oli kertomus työstä ja uurastuksesta. Monipuolisesta ammattimiehestä ja sanan käyttäjästä. Sydämestään sivistyneestä ja täyteen ihmisyyteen kasvaneesta, velvollisuudentuntoisesta ja yhteisön edun edelle asettaneesta taitavasta miehestä.

Vapaaehtoisena sotaan neljän ystävänsä kanssa lähtenyt Risto palasi retkeltään tosin haavoittuneena joukon ainoana  kotiinsa. "Lempisaaressa vastaan tullut koira ei haukkunut vaan tunnisti kotiin tulijan", oli Risto kertonut. Se on hyvä tarina siitä, että isänmaan puolustaminen kannatti, vaikka ottikin koville; avoimesti Risto oli ilmaissut, että hän arvelee niillä tantereilla lähes kaikkien rukouksin kääntyneen Luojansa puoleen. Se vakaumus jää hänelle pysyväksi ja niinpä seurakunnan kirkkoherra pääsi kertomaan Riston monipuolista toimista seurakunnan piirissä. Rovasti puhui: Risto ( huomaa yksikkömuoto) hankki mm:ssa seurakunnalle maata hautausmaata varten. Kun tätä yksikkömuotoa hämmästelin, niin vastaus kuului, että niin se oli!

Lempisaari kuului Askaisiin ja Risto tulikin valituksi jo aikoinaan Lempisaaren edustajana Askaisten valtuustoon. Muuttaessaan omalle pientilalleen jatkui luottamus Merimaskun valtuustossa. Eikä se rajoittunut siihen, vaan Merimaskussa hän nousi korkealle aina kunnanhallituksen puheenjohtajaksi asti. Särkäsalmen silta ja monet muut hankkeet saivat hänestä aikaan saavan tukimiehen.

Merimasku alkoi hänen aikanaan kehittyä ja Merimaskusta tulikin suosittu muuttovoittokunta. Risto oli perustamassa Merimaskuun sosialidemokraattista yhdistystä ja niinpä monet uuden kuntaan muuttaneet saivat tutun mahdollisuuden osallistua yhteisten asioiden hoitoon. Ristolle sosialidemokratia oli ennen muuta ajattelutapa, jossa keskeisintä oli kanssaihmisten asioiden hoitaminen. Se oli ystävällistä ja lempeää, mutta samalla määrätietoista.

Merimaskun asioita hoidettiin poliittisten puolueiden välisen luottamuksen vallitessa hyvin ja Risto Hiltunen näki yhteistoiminnan Naantalin kanssa kunnan edun mukaiseksi . Naantalin puolelta muistamme , että Risto Hiltunen oli osaavana ja yhteistyökykyisenä mieluisa jäsen monissa yhteisiä asioita hoitavissa luottamuselimissä. 

Merimaskun liittyminen Naantaliin ei hänelle tuottanut vaikeuksia ja niinpä hän vielä sai nähdä senkin ajan, että hänen syntymäsaarensa Lempisaari oli sekin liittynyt  Naantaliin. Viimeiset vuodet hän oli rakentava myönteistä tunnelmaa ylläpitävä asukas Naantalin palvelutalossa.

Hyvä muisti ja kertomisen halu tekivät Ristosta verrattoman seuran pitäjä. Historian ja tarinoine kertominen kulki jouhevasti ja hänen huumorintajunsa vaatii kuulijaltakin samaa aallon pituutta:
Me taidettiin tavat ensi kerran Särkäsalmen sillan vihkiäisissä Kaivohuoneella, oli siellä muitakin, Kekkonenkin, mutta hän istui siellä meistä vähän sivummalla.”

Olen varma, että hänen laisiaan yhteiskunnan tukipilareita, jotka ovat kestäneet niin monet muutokset, ei enää synny. Hän oli yksi lajinsa viimeistä. Kiitollisia olemme Risto Hiltusen aikaansaannoksista ja koemme etuoikeudeksi tuntea hänen tarinansa, siinä on vahva häivähdys mandelamaisuudesta.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!