Reiluhkon pelin puolesta

Phillipsinroadmap20121221.JPG

Suomessa on käynnissä vilkas keskustelu tulevaisuuden toimenpiteistä. Eniten on vaadittu palkansaajilta kohtuutta jopa palkkojen alennuksia milloin nuorille milloin vanhoille. Työnantajien pomot ovat soitelleet eniten ääntä synnyttäviä pasuunoita, mutta on siellä sellaisia sd-pääteisiä pillipiipareitakin joukossa nähty ja kuultu.

Eläkekeskustelua on availtu taas ja siinä tietenkin pitäisi eläkeikää nostaa, vaikka eivät edes tavalliset työnantajat sitä halua puhumattakaan työntekijöistä.
Siinäkin keskustelussa on unohdettu tosiasia, että eläkeikä pitäisi porrastaa siten, että sosioekonomian yläpään pitäisi työskennellä paljon pidempään kuin alapään, koska elinikä odotteessa on arviolta seitsemän vuoden ero. Miksei tässä kohdassa sitä paikallista ja yksilöllistä sopimista harrasteta, vaikka nykyinen järjestelmä luo siihen suuntaan mahdollisuuksia kuitenkin niin, että ala-raja on monille raskaissa ammateissa oleville liian korkea mahdoton saavuttaa.
Miksi sitten niin raivokkaasti ajetaan pidentämistä?
Arvelen, että yksinkertaisesti siksi, että sillä perusteella voisi alentaa tai pitää alempana eläkemaksuja, sillä nehän ovat tämän päivän voitoista pois ja nehän kaiken määräävät. Kaikki muu yleisempi kansantaloudellinen huoli on silmän lumetta.

Ahneus ja vääryys ei tunnista kohtuutta. Se on kyltymätön ja siksi tuhoisa.

 FT:ssä Philip Stephens loi pelisääntöjä,  tiekartta ensi vuodelle.

 
Hänen jutussa oli monia hyviä kohtia:

·         Pitää pystyä tekemään monta asiaa yhtä aikaa: Obaman on hoidettava kotimaine talous eikä saa unohtaa Lähi-itää, USA:lla on edelleen maailmanpoltiikassa tärkein rooli.

·         On muistettava, että päättämättömyys on päättämistä Presidentti François Hollanden on huolehdittava ranskan kilpailukyvystä ja Euroopan merkittävimmän johtajan ei pidä rohkaista muita tekemättömyydellään, sillä euron vakaantuminen on vain  EKP:n  Mario Draghin ansiota.

·         Pitää ajatella etukäteen, ettei käy kuten pääministeri David Cameronille, joka liehitteli euroskeptikkoja liian pitkään ja on nyt joutumassa EU:sta ulospotkittavien joukkoon.

·         Ystävyyttä ja yhteistyötä ei voi suurikaan unohtaa. Japanin vaalit toivat kansallismielisen LDP:n valtaan  ja entistä vahvempi Kiina on voimensa tunnossa. Kiinakaan voi vetää kovempaa linjaa aiheuttamatta itselleen suurta taloudellista vahinkoa.

Kolumni loppu on vahvasti ja osuvasti ongelmien ytimessä.

Reilu(hkoa) peliä

Länsi- ja Itä, pohjoinen ja etelä, demokraattinen ja autoritaarinen - suurin uhka valalassoleville johtajille tulee  katkeruudesta epäoikeudenmukaisuutta kohtaan.
Kehittyneissä talouksissa, valitsee käsitys (ja  se usein realiteetti), että rikkaat ovat kahmineet globalisaation kaikki voitot ja muut ovat saaneet osakseen talouden kiristämisen   taakan.
 
Jos yhden kipinän, josta Lähi-idän kansannousu syttyi, nimettään, se oli raivo yhteiskunnan kaikilla tasoilla vallitseva korruptiota vastaan..Kiinan presidentti  Xi on varoittanut, että korruptio voi kumota Kiinan kommunistisen puolueen hallitsevan aseman.. Hän on oikeassa.
Kukaan ei odota tasa-arvoinen utopia, mutta vanha ja uusi keskiluokka  katsoo uhkaavasti  yhden (1) prosentin etuoikeuksien suuntaan..

Näitä asioita voi miettiä ainakin kahdelta kantilta: (Aus der Liebe zur Kunst) rakkaudesta taiteeseen eli kiinnostuksesta asioista yleisellä tasolla.  Tai sitten voi yrittää ottaa opiksi omaa toimintaa varten. Molemmat ovat mielenkiintoisia näkökulmia sillä erolla, että laajempi ja monimutkaisempi maailma on sittenkin helpompi, kun voi vain mielissään mietiskellä. Paikallisempi on hankalampi, kun pitää itse päättä ja tehdä valintoja. Ja liian usein suljemme silmämme ja siedämme epäreiluutta, Joulunakin.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!