Punainen lamppu syttyi 95 vuotta sitten

95 vuotta sitten syttyi punainen lamppu Helsingin Paasitorniin vallankumouksen alkamisen merkiksi.
Siitä on kulunut aikaa ja Naantalin punakaartilasten nimin varustettu tuon vallankumouksen seurauksena kuolleiden muistomerkki on jo seisonut kohta kymmenen vuotta kirkonmäellä tuon suuren tammen alla.

Vastikään Ruotsin vallan Suomeen jäkättäneestä perinteestä kertova tv -juttu arvioi, että Ruotsin vallan alla emme olisi joutunet kansalaissotaan.
 Olisimmeko itsenäistyneet?  On siten toinen kysymys. Kontrafaktuaalisen tutkimus voisi olla mielenkiintoista. Pyrittäisiin selvittämään, että jos olisi tehty  jotain muuta, kuin tosiaasissa tehtiin, niin mitä siitä olisi seurannut.  Minusta tuntuu, että pikainen oma arvioni päättyy tulokseen: Tuskin tai ehkä.

Tuo aika kiinnostaa yhä ja niinpä sain soiton eilen Heikki Lindgreniltä, 35, joka oli kiinnostunut keskustelemaan aiheesta. Sovimme jatkavamme aiheesta. Jouluna sain Urpo Alholta kirjasen,: Kolme ihmiskohtaloa Paneliasta. Urpon oma viesti oli, että kertomus voisi olla hänen isoisästään. Kimmo Ahon on isoäitinsä Ida Karken kokemuksiin päässyt käsiksi kirjailijaksi kohotetun  Ida Saarisen tekstien kautta. Yksi lainaus on kommenttia kohdalla.
Ajan historia kirjoissa esiintyy naantalilainen punakaartilainen Nestori Aallon tarina, jonka Jorma Levonen oli havainnut lukiessaan aiheeseen liittyvää kirjaa.

Kirjoitan nimillä ensisijaisesti siksi, että historian vaikutukset ulottuvat pitkälle ja vieläkin tuon ajan tapahtumilla on vaikutusta. Siinä on jotain koskettavaa, ajatuksia herättävää.

Olen itse saanut läheisen yhteyden aiheeseen, koska isäni Armas Rönnholm oli - kuten hän itse sotaa kutsui - kapinassa mukana.  Ehkä varhaisin aiheeseen liittyvä kokemus oli poikien sanaleikki Sano kanki ja kun sanoin kanki , niin toinen vastasi, sun isäs on vanha vanki. Vastauksen liittyi tietenkin asianmukainen nauru. Vankihan oli omassa mielessäni  pelottava pahantekijä ja renttu. Kun isäni taas ei kuvausta vastannut, oli vaikea ymmärtää. Äitini sitten valisti, että kyllä isäsi on vanha vanki – punavanki. Ja niinpä taisin ensimmäistä kertaa kuulla kansallissodasta, vankileireistä ja tuomioista.
Jälkeenpäin samasta aiheesta punikin kakaraksi haukuttuna olin jo paremmin varustautunut . Harmitti ja kiukuttikin, mutta ei hävettänyt.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!