Puheet puolueiden kuolemasta ovat ennenaikaisia - Kekkosta ei kannata haikailla


 Presidentti Sauli Niinistön ylivoimaisuus saa monet haikailemaan uutta vanhaa eli paluuta aikaan, jolloin presidentillä oli valtaa ja jota hän – tarkoitan erityisesti Urho Kekkosta- myös käytti. Hyvällä syyllä voi yhtyä Jarmo Virmavirran viime kesäisen hallitussekoilun ratkaisun kritiikkiin. Johtopäätöksenä hän esitti:

” Eduskunnan hajotusoikeus ja uusien eduskuntavaalien määrääminen olisi jätettävä presidentin tehtäväksi. Joku pitkäjänteisyys olisi hyvä palauttaa Suomen liki 100-vuotiaaseen perustuslakiin.

Presidentinvaalien tulokset kertovat, että puoluejärjestelmämme kaipaa siirtymistä 2000-luvulle. Kuka – mies tai nainen – sen muutoksen laittaisi alulle? Vastausta siihen kysymykseen ei tällä istumalla löydy.

Suurten linjojen tekijöitä kaivattaisiin, mutta ei heitä juuri ole. Kyvykkäät tekijät pelaavat nykyään ihan muita pelejä kuin presidenttipeliä. Jartti Virmavirta TS 30.1.2018.

Perussuomalaisten puoluekokouksen käynnistämä vallan väärinkäyttö, johon syyllistyivät Keskusta ja Kokoomus yhdessä Soinin maisterisinisten kanssa, olisi ollut hankala yhtälö Sauli Niinistölle .Eduskunnan hajottaminen  olosuhteissa, jossa hallitus nauttii eduskunnan luottamusta,  ei onnistunut Urho Kekkoseltakaan  keväällä 1981 Koiviston hallituksen kaatoyrityksen yhteydessä;  kantti petti runnaajaltakin. 

Puolueiden kuolema

Median lempiaihe on puolueiden morkkaaminen. Ja nyt päästiin pilkkaamaan oikein kunnolla, kun puolueiden ehdokkaat  eivät saaneet puoltakaan puolueettoman Niinistön äänistä. Puolueita pidetään mennen talven lumina. Hannu Miettunen pistää jäitä kuitenkin hattuun:

Presidentinvaalien tuloksista kiirehdittiin jo vaali-iltana tekemään pitkälle meneviä päätelmiä, kuka minkäkinlaisia.
Lyhytmuistisimmat arvelivat Sauli Niinistöä tukeneen kansalaisliikkeen murskavoiton enteilevän koko puoluelaitoksen loppua. Muistattehan vielä historian loppuneen jo 1990?
Mauno Koivisto ei harmikseen tullut 1988 valituksi ensimmäisellä kierroksella, mutta puolueiden ulkopuolisen vaaliliiton hänkin oli taakseen koonnut. Kalevi Kivistö otti samoissa vaaleissa etäisyyttä kommunismiin kansalaisliikkeellä nimeltä Liike 88. Puolueita on silti riittänyt. Hannu Miettunen TS 30.1.2018

Yksi Miettusen esittämä kommentaattori  Markku Jokisipilä 31.1.2018 TS:ssä innostui presidentinvaalien tuloksesta ja oli valmis tekemään pitkälle meneviä johtopäätöksiä:

” Näyttää siltä, että presidentti-instituutio on nyt vauhdilla irtautumassa puolueista jonnekin niiden ulko- ja varsinkin yläpuolelle” ja lopuksi pistää kansalaiset sanomaan:
”Vahvan valtionpäämiehen kaipuu istuu syvällä suomalaisessa poliittisessa dna:ssa. Mitä vaikeammat ja epävarmemmat ovat ajat, sitä jämäkämpää otetta ruoriin kaivataan. Näyttää siltä, että moni suomalainen pitäisi vain tervetulleena, jos presidentti aina välillä vilauttaisi arvojohtajuuttaan myös hallituksen ja eduskunnan suuntaan.”

Poliittisista mieltymyksistä huolimatta olisi hyväksi, jos tutkijat eivät unohtaisi demokratian kaikkia puolia ja siksi kirjoituksen vastapainoksi on hyvä muistaa Mauno Koiviston viisautta:

”On ajateltavissa, että historian kuluessa lainsäädännössä etsitään dialektisesti tasapainoa presidenttivaltaisen ja parlamentaarisen järjestelmän välillä. Yleisesti ottaen lähtökohtani on ollut, että parlamentarisminkin oloissa presidentillä tulisi olla aidosti valtaa, mutta sitä tulisi osata käyttää säästeliäästi. Hyvin toimivassa systeemissä presidentti on potentiaalinen eikä aktuaalinen voimavara.”

Toiselle kaudella valittu Sauli Niinistö on mallikkaasti omaksunut Koiviston linjan. Hän on luvannut jatkaa toisella kaudella entiseen malliin. Hyvä niin!

MR

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!