Päätöksenteko ja Demokratia

Päätöksenteko

JOKAINEN meistä tietää, että päättäminen on joskus tuskallisen vaikeaa. On helpompaa lykätä, jahkailla ja jossitella kuin tehdä harkittu päätös. Ja kaiken vaivan jälkeen saatat kuitenkin huomata, että päätit väärin.
helppoa on ajelehtia tilanteesta toiseen. Päättäminen on raskasta, ja usein päätöksiin liittyy jälkikäteen pettymys, vastaa Eeva vilkkumaan tämän päiväisen Hesarin haastattelussa

”Pettymys johtuu osin siitä, että ihmiset ovat päätöksiä tehdessään optimistisia. Uudelta työpaikalta odotetaan liikoja, markkinointiosasto ennustaa kampanjalle liikaa myyntiä, ja poliitikot arvioivat kustannukset liian edullisiksi. Toisaalta, jos odotukset olisivat matalia, kukaan ei koskaan ryhtyisi yhtään mihinkään”, Vilkkumaa sanoo.

”Vinoumilla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että meillä on taipumus hankkia ja uskoa tietoa, joka tukee jo vallitsevia mielipiteitämme. Tämän voi helposti todeta vaikkapa seuraamalla ihmisten käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa.” Mauno Koivisto jo aikoinaan ennen 1966 vaaleja: Jos omat mielipiteet ja tosiasiat ovat ristiriidassa sen pahempi tosiasioille.
Meillä on myös taipumus vähätellä näkemyksiimme vaikuttavia tekijöitä, ja meillä on taipumus liioitella myönteisten käänteiden todennäköisyyttä. Jälkimmäistä kutsutaan toiveajatteluksi.
”Jo pelkästään tämän tiedostamisesta on hyötyä”, Vilkkumaa sanoo.

AJAN mittaan jokaisesta voi kehittyä hieman parempi päättäjä. Kokemus vähentää päätöksenteon aiheuttamaa stressiä, ja muutaman virheelliseksi osoittautuneen valinnan jälkeen ymmärtää, että päätöksiä voi muuttaa.
”Huonoin vaihtoehto olisi lukkiutua tehtyyn päätökseen”, Vilkkumaa opastaa

Demokratia ja valtuusto

”Itse asiassa, on sanottu, että demokratia on huonoin hallintotapa, ellei mukaan lasketa kaikkia muita hallintotapoja, joita aika ajoin on kokeiltu." Sanoi pääministeripaikan menettänyt Winston Churchill.


Demokratia pitää puolustaa ja sitä pitää puolustaa oikeilla asioilla ja niiden avoimella käsittelyllä. Ei pidä yliarvioida asukkaiden kiinnostusta poliittisiin kysymyksiin eikä aliarvioida heidän käsitystä asioista.
Nykyinen tiedon välitys on helppoa teknisesti, mutta sisällön kannalta vaikeaa ja siksi olisi hyvä, jos valtuustosta välittyisi oikean laatuinen ja kiinnostusta herättävä kuva asukkaille.
Ehdotukseni on, ja teen sen samalla suojellakseni teitä valtuutettuja  erityisesti minulta:

Viisi minuuttia ryhmille kaksi kertaa kevät ja syyskaudessa, muissa asioissa kaksi minuuttia korkeintaan kaksi minuuttia kuitenkaan rajoittamatta puheenvuorojen määrää.


Kyselytuntijärjestelmä voidaan saada toimivaksi, jos joskus siirrytään pormestarimalliin. Jos nykyisellään kyselyinstituutiota ajatellaan, olisi ainut sopiva vastaaja kaupunginjohtaja, jolla on itsenäistä päätösvaltaa. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja voi vastata kaupunginhallituksen päätöksien mukaisesti, mutta lisäkysymyksiin hänellä ei ole valtuuksia.
Kansalaisaloitteet ovat osoittaneet elinvoimansa valtakunnan tasolla. Olisiko aihetta muuttaa kategorioita kunnallisella tasolla siten, että yli 200 asukkaan allekirjoittama aloite saisi nopeamman ja perusteellisemman käsittelyn kuin yksittäisen henkilön aloite.

Sitten pieni henkilökohtainen nostalgian hetki. Muistan, kun olin lähdössä ensimmäiseen valtuuston kokoukseen villapaidassa – olinhan 60-luvun radikaali.

Isäni sanoi, että on sinulla paremmatkin vaatteet, demokratia on tärkeä asia ja sitä pitää kunnioittaa ja pukeutua siististi. Ajatuksissa ja puheissa saa vapaampi, mutta kaikkien vakaumusta tulee kunnioittaa. Ei huono ohje!

Ja lopuksi ei tässä olla missään muistotilaisuudessa, vaikka olenkin naapurin tyttärenpojan määritelmän mukaan ole kuolevaisessa iässä. Menen tuonne takapenkkiin sinne missä olen suurimman osan valtuustossa oloaikani ollut ja yritän täyttää velvollisuuteni aktiivisena valtuutettuna.

Kiitän menneistä ja toivotan onnea ja kestävyyttä kaikille niin uusissa kuin vanhoissa tehtävissä oleville.

Mikko Rönnholm, entinen valtuuston puheenjohtaja

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!