Pääsiäisen ihme

PC3A4C3A4siC3A4inenkaivo2014.JPG

Tunnelmat näyttävät olevan pelokkaan toiveikkaat, "metrillä kasvanut" Erkki Tuomioja sanoi, että Geneve ylitti odotukset, mutta varovainen Barack Obama ei hehkuta neuvottelutulosta vaan muistuttaa, että mitään ei ole ratkaistu.

Vladimir Putinilla
on käytössä lapsenkasvatuksen kaikki keinot. Propagandan mestari hallitsee kotikenttäänsä suvereenisti ja niinpä opiskelijat uloshuutavat asiallisen kriittisiä näkemyksiä esittävän professorin. Yliopistojen puhumattakaan tiedotusvälineiden vapaus on viety. Kansallisuushenki jyrää.

Lännen puolelta haetaan heikkouskohtia, kuten EU maiden ultraliikkeiltä eli niiltä, joiden odotetaan menestyvän Eurovaaleissa. Niinpä heidän Putinille  ymmärtämystä tihkuvat EU-kriittiset lausunnot sopivat Moskovalle. Mutta panisikohan se EU maiden äänestäjät ajattelmaan?
Tietenkin, kuten FT:ssä kerrotaan, ovat liikemiehet juosseet Putinin puheilla Siemens etunokassa. Suurista riskeistä ja ansiomahdollisuuksista on kysymys. Saksan entiset liittokanslerikin yllyttävät ymmärtämään.

FT:ssä, jota seuraan, ei Suomea ole mainittu näissä yhteyksissä eikä Putinin puheen selostuksissa;Suomen presidentin ärtymys EU:n huippukokouskiellosta ei mainita puhumattakaan telkkarin sekoiluohjelmista:  Pitääkö tästä olla huolissaan siksi, että meitä ei noteerata vai tyytyväinen siksi, että meidän asemaa ymmärretään.

Philip Stephens kirjottaa artikkelissaan, Putinilla on edelleen ystäviä Lännessä.

John Kerryllä on hieno lause. "Lännessä vastataan Venäjän 180-luvun toimintaan 2000-luvun työkaluja käyttäen".
Yhdysvaltain ulkoministeri unohtaa jotain. Huomioon ottamatta sitä, onko eurooppalaisilla yhteistä poliittista tahtoa tuottaa vakavia taloudellisia kustannuksia Moskovalle mahdollisesti marssista Ukrainaan, on toinenkin ulottuvuus konfliktiin. Vladimir Putin on voittamassa propagandasodan.

Sisäsiset epäkohdat on lakaistu maton alle ja ne korvattu voimakkaalla kansallistunteella. Putin ei ole suinkaan yksin nähdessään Neuvostoliiton romahtamisen katastrofina, jonka käsikirjoituksen laatijana oli Yhdysvallat. Siis ulkomaalaiset ovat syyllisiä.

Tämä on vanha hallitsijoiden temppu saada kansa puolelleen nostamalla ulkomainen viholliskuva, joka yhdistää. Ja venäjän sisäinen propagandavoitto ei ole paha paitsi, jos se riistäytyy joko siksi, että johtaja ei hallitse itseään tai kansan hallitsee häntä.

Tästä kaikesta tulee mieleeni Neuvostoliiton hajoaminen ja Suomi


Muistamme,  tai, jos emme muista, oln meidän syytä lukea Historin tekijät kirjaa. Kuvatkin jo kertovat, että  silloinen TP Mauno Koivisto  keskitti oman toimintansa USA:n ja Neuvostoliiton suhteiden hoitamiseen ja moninaisiin keskusteluihin Bushin ja Gorbatšovin sekä muiden historian tekijöiden kanssa .
Ne eivät olleet turhia puheita, vaikka se silloin tuntui kovin yksinkertaiselta ehkäpä liioittelultakin. Mutta ajatelkaamme sitä tilannetta verrattuna nykyiseen. Silloin, jos koska oli kaikki suurkatastrofin ainekset.


Suomen presidentti Mauno Koivisto oli 1900-luvun lopulla maailmanrauhan  asialla luoden Suomelle uuden kansainvälisen itsenäisemmän aseman.


Nykyisten johtajiemme tehtävänä on ponnistella olosuhteet ja ajankohta huomioon ottavin toimintatavoin, joilla asemamme kehitetään itsenäisenä, mutta yhteisöllisyyttä arvostavana EU:n jäsenmaana sekä arvoistamme demokratiasta ja avoimuudesta kiinni pitävänä pohjoisena Venäjän naapurimaana.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!