Presidentin puhe: Jos on ymmärrystä ja osallisuutta kansassa, ihmiskunnassa tai luomakunnassa, varjo väistyy.

Presidentin selkeät painotukset EU:n tärkeydestä, olivat tärkeitä ja tervetulleita  kansallisia linjauksia:

Euroopan unionia tarvitaan enemmän kuin vuosikymmeniin, mutta se on nyt heikompi ja hajanaisempi kuin koskaan.

Nyt on enteilty, että presidentit Putin ja Trump tulevat käymään keskustelua Euroopasta yli Euroopan. Syyrian osalta taas kerrotaan Venäjän ja Turkin tapailevan rauhaa. EU ei voi olla poissa niistä pöydistä, joissa tulevaisuutta järjestellään.”

Hyvä on huomata, että hän puhui asiasta, jossa on ollut ja on rajankäyntiä instituutioiden henkilöidenkin välillä. EU asiat kuuluvat pääministerivetoiselle SOS hallitukselle. Miksi presidentti näin voimallisesti tämän asian nostaa esille?
Siksikö, että hän on tasavallan unilukkari vai siksi, että ulkopolitiikan johtamien on hänen vastuullaan.
Näen, että molemmilta kannoilta katsottuna painotus oli aiheellinen; Suomen turvallisuus edellyttää laajaa yhteistyötä ja juuri siksi SOS hallituksen haparointi vaatii tukistusta.

Vasemmiston piirissä aika ajoin karsastetaan presidentin yksilön vastuun korostamista. Meidän tulisi ymmärtää, että yksilön vastuu on eri asia kuin itsekkyys.

Ihan tavallisilla asioilla on merkitystä apua annettaessa, vaikkapa syrjäytymisen, koulukiusaamisen tai yksinäisyyden torjunnassa. Se ei ole julkiselta vallalta pois, niin kuin joskus pelätään, päinvastoin, yhdessä maata rakennetaan.

Ilotulitukset, juhlan humut, saati juhlapuheitten sanat; niistä on vaikea ilahtua, jos oma elämä on liian vaikeaa.

Tällainen kansallistuntoinen yhteisö voi menestyä muita paremmin, muttei pidä itseään muita parempana. Se ei sulje ulkopuolelleen ketään, ei syntyperänkään vuoksi, vaan huomioi ja kutsuu osallistumaan. Se kertoo, että tässä maassa on hyvä elää.

Vasemmistolaisen yhteisvastuun pelkona on aiheellisesti ollut niin kutsuttu turruttava hyväntekeväisyys. Siihen on suhtauduttu karsaasti siksi, että sen on pelätty vähentävän poliittista vastuuta. Ajatuksen kulkuna on ollut, että henkilökohtainen hyvän tekeminen vähentää tarvetta julkisen sektorin tasaaviin ja auttaviin toimenpiteisiin kuten verojen keräämiseen ja julkisen sosiaaliseen rahoitukseen.

Sauli Niinistö sanoo, että yksityisen ihmisen avun antamien ei ole julkiselta vallalta pois.
Asian voi ajatella toiseenkin suuntaan, että julkisen vallan auttavat toimet ei ole riittäviä, vaan ne tarvitsevat myös yksilöiden hyvän tahdon toimia.

Niinistö ei edusta nyky-kapitalismin kaikki voittajalle ajattelua eikä edes hieman hienostuneempi ajatus siitä on, että kaikken tulis  olla markkinaehtoista.

Vasemmistossa on monia teoreettista tai tekosyitä epäillä herroja:
Äärimmäisessä vasemmistossa on aika usein vallalla sellainen järjestelmän vääryyksistä voimansa saavaa itsekkyys, että tässä järjestelmässä kaikki kotiin päin vetävät toimet jopa vääryydet ovat sallittuja, koska rikkaat kahmivat kuitenkin liikaa.
Ja sitten on toinen kategoria, jota voi kutsua laillisen edunvalvonnan oikeudeksi: kaikki mikä kuluu ja on säädetty, pitää ottaa. Perustelu on myös, että yksityisillä toimilla ei laajempaa tasausta aikaan saada.

Sauli Niinistön esimerkin voimalla oikeutta ja kohtuutta voi olla naiivi, mutta ei se ole falskia saarnaamista vastoin tekoja, vaan päinvastoin siihen liittyy usko, siihen mitä toivoo.

Sauli Niinistö ei varmaankaan itse koe muuttuneensa tai muuttaneensa kannanottojaan. Hänen konservatismi on jalostunut ja se on terveellistä vastapainoa pitkään vallinneelle rahan vallalle.
Hänen puheen kuuleminen aikaan sai uskoa harkittuun hyvään, laaja-alaisuuteen ja yhteistyöhön



TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!