Poliittista pakoilua pakolaisasiassa

Angela Merkel yhdessä Hollannin kanssa hoitaa yhteydet Turkkin suoraan kahdenvälisin neuvotteluin. Sormi on suussa monien EU- virkamiehillä, koska tällä tavalla EU menettää mandaattinsa ja uskottavuutensa.
On ymmärrettävää, että ahtaalla oleva liittokansleri yrittää saada pakolaiskysymyksen hallintaan samalla luopumatta omasta eettis-moraalisesta avoimuuden lähtökohdasta. Tuhma Turkki kelpaa tähän tarkoitukseen.

EU:n suuri heikkous on heikkous tehdä päätöksiä ja vielä surkeampaa on päätösten täytäntöönpano juuri tällaisissa akuuteissa kriiseissä, joissa sillä ei ole selvää toimivaltaa.

Tässä asiassa ärsyttää Turkin röyhkeä politiikka, josta on vaikea löytää puolustettavaa; islamistiseen diktatuuriin pyrkimistä ei voi sietää.
Eurooppaan lähetettävien pakolisten valinta ei siten voi olla Turkin asia, vaan se kuuluu YK:n pakolaisapujärjestölle. Tällä kannalla ovat Ylen haastattelemat ministerimme:

Myös Orpo ja Soini lähtevät siitä, että valinnan on tapahduttava yhteistyössä UNHCR:n kanssa.

Ja sitten on se suuri kysymys pakolaisten sijoittamisesta. Viimeksi Suomi äänesti tyhmästi tyhjää. Soini ei uskalla asiasta lausua mitään ja kuitenkin Suomikin kuuluu siihen porukkaan, jonka intressissä itsekkäästi on sopiminen puhumattakaan siitä, että näin on oikein menetellä oikeudenmukaisuuden nimissä. Ja tietenkin  kaiken taustalla on humanitaarisuus ja siihen liittyen YK:n aseman vahvistaminen. Meidän on muistettava, että edelleen suurimman taakan pakolaisuudesta kantavat kehitysmaat. Tämä taas edellyttää YK:n toiminnan rahallista tukemista ja kehitysyhteistyön vahvistaminen.
SSS hallituksen linja ei tätä suuntausta tue, joten on hurskastelua siirtää vastuuta niille, joille ei resursseja myönnetä.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!