Pelastaako kohtuus liberaalin demokratian

LiberaalidemokratianpelastaminenWolf20180926.JPG

"Ei mitään liikaa".

Tämä motto, joka tunnetaan myös nimellä "kultainen keskitie", on nähtävissä muinaisessa Delphin pyhäkössä. Tällainen pidättyvyys on erityisen tärkeä liberaalin demokratian säilyttämiselle, joka on henkilökohtaisen vapauden ja kansalaistoiminnan hauras synteesi. Nykyään näiden kahden elementin välinen tasapaino on saatava takaisin.

Näin aloittaa Martin Wolf hänen liberaalin demokratian pelastamiskolumninsa FT:ssä 25.9.2018.

Kultainen keskitie tarkoittaa filosofiassa tavoiteltua puoliväliä kahden ääripään, joista toinen edustaa liiallisuutta ja toinen puutteellisuutta, välillä. Käsite liittyy erityisesti antiikin kreikkalaiseen filosofiaan, ja se tunnetaan ennen kaikkea Aristoteleen ajattelusta, näin Wikipedia selittää.

Jo Sananlaskujen (30) viisaus kokoelmassa kirjoitetaan:

7. Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:
8. Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,

Sosialidemokraattinen Kevennys väliin:

K.A. Fagerholm, Alkon pääjohtajana on saanut paljon ymmärrystä lausahdukselleen: Liika on liikaa, mutta kohtuus on liian vähän.

Helsingissä 27.9.2018 puhujapyrähdyksellä käynyt Barack Obama lausui:

-Samalla, kun näemme valtavia harppauksia tuottavuudessa, näemme entistä laajempaa epätasa-arvoa.”
Obama korosti useaan otteeseen juuri tasa-arvon merkitystä. Hänen mukaansa ihmisille absoluuttinen vauraus ei ole tärkeää, vaan suhteellinen.
-He katsovat miten muilla menee, ja jos heistä tuntuu siltä, että he jäävät jälkeen, syntyy pelkoa, epävarmuutta ja halua lyödä muutokselle jarrut. Osa ihmisistä alkaa vaatia muureja tai pelätä teknologiaa.
Obaman mukaan juuri tähän saumaan iskevät populistit. Hän piti heidän esittämäänsä kritiikkiä osittain myös oikeutettuna: hänestä johtajat vaikkapa Brysselissä tai Piilaaksossa eivät kiinnitä riittävästi huomiota heihin, jotka ovat vaarassa pudota kehityksen kelkasta.
-Samaan aikaan liberaalin demokratian haastaa kilpaileva tarina siitä, että toiset ihmisistä ovat parempia kuin muut ja heillä on enemmän oikeuksia.
Lainaus HS. 27.9.2018

Martin Wolf kolumnissaan, jota hän ryydittää monilla kehityskuvauksilla,  määrittää liberaalin demokratian edellytykset seuraavasti

Stanfordin yliopiston Larry Diamond on väittänyt, että liberaalisella demokratialla on neljä välttämätöntä ja riittävä osa: 1)vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit; 2) kansalaisten aktiivinen osallistuminen kansaalistoimintaan;3) kaikkien kansalaisten siviili- ja ihmisoikeuksien suojelu; ja 4) oikeusvaltio, joka kohtelee kaikki kansalaisia tasavertaisesti.
Järjestelmän keskeinen piirre on estää rajoitukset, joita sille asettaa enemmistön tuella toimivat hallitukset. Kaikki voitot ovat tilapäisiä.

On helppo nähdä, miksi tämä järjestelmä on niin hauras. eikä tämä totuus ole valitettavasti vain teoreettista.

Vuoden 2018 raportissaan Freedom House, ( liittovaltion rahoittama voittoa tavoittelematon yhdysvaltalainen organisaatio) totesi, että "demokratia on kriisissä. Arvot, joita se pitää sisällään - erityisesti oikeus valita oikeusvaltioiden johtajat vapaissa ja oikeudenmukaisissa vaaleissa lehdistönvapauden vallitessa ovat hyökkäyksien kohteena ja asetelmat ovat huononemassa. maailmanlaajuisesti. Tämä" demokraattinen taantuma ", kuten Prof Diamond sitä on kutsunut, ei rajoitu vain esiin nouseviin tai entisiin kommunistisiin maihin, kuten Unkariin tai Puolaa . Sitoutuminen liberaalin demokratian normeihin, äänioikeuteen ja kaikkien kansalaisten yhtäläiset oikeuksiin, on vetäytymässä jopa vakiintuneissa demokratioissa, myös Yhdysvalloissa. Miksi tämä on tapahtunut?

Hiljattain julkaisussa People vs. Democracy artikkelissa Harvardin yliopiston Yascha Mounk väittää, että sekä "epädemokraattinen liberalismi" että "ahdasrajainen (Illiberal) demokratia" uhkaavat vapaata demokratiaa. Edellisen mukaan demokratia on liian heikko: sosiaaliset siteet ja taloudellinen turvallisuus uhrataan yksilön vapauden alttarilla. Viimeksi mainitussa liberalismi on liian heikko: Vallan ottavat demagogit, jotka hallitsevat vihaisen enemmistön tai ainakin huomattavan vähemmistön nimissä, väittämällä edustavansa "todellisia ihmiset".
Demokraattinen liberalismi päättyy eliitin valtaan. Illiberaalinen demokratia päättyy autokraattiseen valtaan.

Suomen prosentti on seitsemän alle Portugalin.

  Yhdysvalloissa vaaleitta valitut tuomioistuimet ovat päättäneet monista kiistanalaisista sosiaalisista kysymyksistä. Verotuksen kaltaisilla aloilla valitut edustajat ovat muodollisesti riippumattomia, mutta todellisuudessa pääoman maailmanlaajuinen liikkuvuus rajoittaa poliitikkojen todellista vapautta. Nykyjärjestelmä on vähentänyt keskenään kilpailevaien keskustaoikeistolaisten ja keskustavasemmistolaisten puolueiden eroja niin paljon, että selkeitä eroja on vaikea havaita.


Kuinka pitkälle tällainen epädemokraattinen liberalismi selittää lilliberaalin demokratian? Vastaus on: Että , tiettyyn pisteeseen asti.

  Thomas Piketty esittää, että "Brahmin left" (vasemmistolainen eliitti) ja "Merchant right" (business oikeisto) hallitsevat nyt länsimaista politiikkaa. Nämä ryhmät voivat erota toisistaan ​​jyrkästi, mutta molemmat liittyvät liberalismiin - brahminit yhteiskunnallisesti, kun taas business eliitti taloudellisesti . Kansa on tämän huomannut.

  Kun epädemokraattinen liberalismi on mennyt liian pitkälle suuren osan äänestävää yleisön mielestä. Se tarkoittaa, että liberalismia ei saa ymmärtää pelkästään taloudellisena vapautena eikä varsinkaan uusliberalismina. Lisäksi liberalismilla on vähän tekemistä valtavien kansainvälisten instituutioiden kanssa, joista tosin EU on kiistaton poikkeus. Itse asiassa vaurauden korkean tulotason maat ovat voimakkaasti sidoksissa kansainväliseen kauppaan. Tämä vuorostaan ​​edellyttää välttämättä ylikansallista toimivaltaa. Tulevaisuus, joka ei sisällä kansainvälistä yhteistyötä rajat ylittävässä sääntelyssä ja / tai verotuksessa, ei toimi. Tämäkin on tunnustettava.

  On liioittelua väittä, että vain epädemokraattisen liberalismin taloudellinen ulottuvuus olisi ajanut ihmisiä kohti illiberaaliin demokratiaan.


Tosiasia on, että huonosti hoidettu taloudellinen liberalismi auttoi horjuttamaan uskoa politiikkaa. Tämä auttaa selittämään kansallismielistä menestystä korkean tulotason maissa. Kuitenkin sellainen epäolioliberaalinen demokratia, jota näemme Unkarissa tai Puolassa, periytyy heidän erityisestä historioistaan ja näin ollen se ei tule olemaan väistämätön tulos vakiintuneissa demokratioissa. Donald Trumpista on vaikea saada Unkarin Viktor Orbanin Yhdysvaltalaista versiota .

  Emme kuitenkaan voi vain jättää huomiotta vallitsevia paineita. Demokratioiden on mahdotonta sivuuttaa vallitsevaa laajaa julkista vihaa ja ahdistusta. Eliittien on edistettävä hieman vähemmän liberalismia, osoitettava hieman enemmän kunnioitusta kansalaisten keskinäiseen yhdistämiseen ja verojen maksua kohtaan. Vaihtoehto, jonka mukaan suuri osan väestöstä päästetään osattomaksi, on liian vaarallinen. Onko tällainen uuden tasapainon löytäminen mahdollista? Tämä on iso kysymys.

Eivätkä huolet tähän lopu, vaan muitakin murheita on taivaan rannalla.

YKSILÖN suuri tragedia kautta aikojen on ollut se, että kukaan ei ymmärrä häntä. Siihen ongelmaan saadaan pian ratkaisu, kun algoritmit alkavat ymmärtää ihmisiä ja heidän tunteitaan paremmin kuin ihmiset itse.

Israelilainen filosofi Yuval Noah Harari, jota Hesari haastatteli,  antaa nyt kolme neuvoa, joiden avulla jokainen meistä voi tehdä maailmasta paremman paikan ja kestää epävarmuutta

Harari kehottaa meitä oppimaan tuntemaan itsemme, ennen kuin algoritmit ottavat vallan ja poliitikot pääsevät painamaan emotionaalista nappulaa. ”Silloin vaaleilla ei ole enää väliä. Olemme jo hyvin lähellä tätä tilannetta.”

”Jumalat rankaisevat ihmistä antamalla hänelle mitä hän toivoo”, Harari naurahtaa.

Mutta mitä väliä sillä on, jos koneet ymmärtävät inhimillisiä tarpeita? Ei olekaan, jos tietoa käytetään yksilön suojelemiseksi. Vaara piilee siinä, että tieto pääsee väärin käsiin ja että sitä käytetään ihmisiä vastaan.

AIEMMIN tiedosta oli pulaa, ja se oli harvojen herkkua. Nyt tietoa on liikaakin. Voittajia ovat ne, jotka pystyvät hallitsemaan tietoa ja käyttämään sitä hyväkseen.

Ihmisen vapaa tahto häviää, jos hänen tunteensa ja ajatuksensa ovat manipuloitavissa. Liikeyritys tai hallitus voi painaa ihmisen ”emotionaalista nappulaa” eli ohjailla yksilöä vihan, pelon tai ahneuden kautta.

”Silloin vaaleilla ei ole enää väliä. Olemme jo hyvin lähellä tätä tilannetta.”

Siksi teknologian globaalien pelisääntöjen rakentamisen pitäisi alkaa nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.

HARARI on maalannut eteemme synkän tulevaisuuden. Hänen uutuuskirjastaan huolenaiheita löytyy lisää: jatkuva nopea muutos, elinikäinen stressi, ihmiskunnan lopullinen jakautuminen pieneen eliittiin ja isoon tarpeettomaan massaan. . .

Apua, tahdon ulos. Eikö mitään ole enää tehtävissä?

”Yksilö voi tehdä paljonkin”, Harari lohduttaa ja antaa kolme konkreettista ohjetta.

Ohje numero yksi: Pane poliittiset päättäjät lujille maailmaa uhkaavista suurongelmista eli ydinaseuhasta, ilmastonmuutoksesta sekä teknologian haasteista. Näillä asioilla on väliä paikallistasollakin.

Ohje numero kaksi: Jos olet huolissasi jostain asiasta, liity muiden samanmielisten joukkoon. 50 hengen organisoitu ryhmä on voimakkaampi kuin 500 yksinäistä sutta.

Ohje numero kolme: Tunne itsesi, ennen kuin tietokoneiden algoritmit tuntevat sinut paremmin. Tunnista heikkoutesi ja tiedä mikä sinua motivoi.

  YLLÄ MONET VIISAAT PUHUVAT SAMAAN SUUNTAAN: ON KIIRE JA ETTÄ  SE ON MEISTÄ KIINNI.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!